Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. heinäkuuta 2025
Minä olen itse kadotettu! ja sydäntä vihlaisevasti kirkaisten syöksyi morsian pois hääjoukon keskestä, heittäen kruunun kauaksi luotaan ja repien huntua irti päälaeltaan. Hän on pelastettu! huusi hänen veljensä riemuiten. Herra on antanut palvelijansa puhua! Tyyntykää siellä, lakatkaa huutamasta ja voivottelemasta. Isä, kuule minua!... äiti, älä mene!
CONSTANCE. Se paha on jo itsessään niin inhaa, Ett' itse kertojankin pahentaa. ARTHUR. Oi, äiti hyvä, tyyntykää, ma pyydän.
Pusertaen kädellään kulmiansa hän melkein juoksi edestakaisin. "Tyyntykää, älkääkä hukuttako aivojenne avaimia!" varoitti kirjanpitäjä nousten ja tarttuen nuoren neiden käsivarteen. "Minä kysyn teiltä ainoastaan: ell'ette ole Lotharin lapsia, kenenkä lapset sitte olette?" Oi taivas, Charlotte ruhtinattaren tytär! Vähällä olin pudota alas piilopaikastani. Nythän kaikki oli hyvin, kaikki!
Jo tiukusetkin tyyntykää, Mun tieni hautaan johtaa, Ja pientä valon kipinää En matkallani kohtaa. Mull' itse Herra ruusut loi: "Sä seppel sido noista!" Vaan lempo kukkaisiini toi Tallaajaa kaikenmoista. Niin Herra laati kanteleen: "Sä lapsi, soita tuota!" Mä romautin halki sen Ja hiivin pois sen luota. Mun Herra Helmen nähdä soi: "Hei, lapsi, valon arka!"
Ja meidän täytyy teidän tähden palaa. SICINIUS. Oi, tyyntykää! Jos tässä ahdingossa Apunne kiellättenki, älkää toki Ivatko tuskaamme. Jos tahtoisitte Puhua maanne hyväks, sanannepa Ne enemmän kuin kaikki sotajoukot Pidättäis maanmiestämme. MENENIUS. Min' en tahdo. SICINIUS. Ma pyydän, menkää. MENENIUS. Miksi menisin? BRUTUS. Koitelkaa, mitä rakkautenne Roomaan Hänessä voipi.
Kasvunne näin, näin umpun aukeevan; rikkaampi Teit' ei ole kukaan nainen; olitte mulle kauan tytär vainen, mut olla voitteko nyt morsian. SVANHILD vetäytyy arasti poispäin. tarttuu GULDSTADIN käsivarteen. Jo riittää! Tyyntykää; hän haastaa. Hän valitkoon; Te myöskin kysykää. Ma sanotte? katselee kiinteästi häneen. Nyt perikatoon raastaa saatamme kolme ihmiselämää.
Suonissamme tykyttää ylpeä, jalo veri, ja kuitenkin kiinnitetään meidät todellakin kahleilla tähän porvariperheesen ja pakotetaan väkisin poroporvarillisiin oloihin." "Nouskaa ja tyyntykää, neiti Claudius", keskeytti häntä ruhtinatar eikä siinä arvokkaassa, vakavassa liikkeessä, jolla hän viittasi rukoilijaa nousemaan, ollut mitään mieltä rohkasevaa. "Sanokaa ennen kaikkia, kuka pettää teitä?"
Hän sieppasi sen, ahmasi sen silmillään ja alkoi hullun tavoin hyppiä ympäri huonetta paperikäärö painettuna rintaa vasten ja huutaen ihastuksesta. Sitten vaipui hän nojatuoliin, niin väsyneenä ja uupuneena tästä valtavasta mielenliikutuksesta, että meidän täytyi kaataa konjakkia hänen suuhunsa, ettei hän pyörtyisi. "Tyyntykää, tyyntykää", sanoi Holmes ystävällisesti ja taputti häntä olkapäälle.
"Tyyntykää! Mailma paljasta koiruutta täynnä, niin tyynny nyt", vastasi mummo. "Jaa, kyllä minä sen myönnän, että mailma on semmoinen kuin sanotte. Mutta semmoinen se oli ennen meitä ja siinä se pysyy meidän jälkeemme. Ei väkisin ystäväksi. Sanoinhan sen jo ammoin teille, jotta aika näyttää. Aika on nyt sen näyttänyt, etten minä ole hänen morsiamensa, vaan narripelin esine.
Missä viivyitte? Mitk' erämaat ja vuoret, virrat vielä meit' eroittaa? Vaikk' elämme niin liki, miks ette riennä Rechaa syleilemään? Vaikk' uhriksi jäi liekkein polo Recha! Ei, oli, oli jäädä! Tyyntykää! Oi, kauheaa on kuolla liekkeihin! NATHAN. Mun armas lapseni! RECHA. Yl' Eufratin ja Tigriin, Jordanin vei tienne teidät, ja kuinka monen muunkin veden yli?
Päivän Sana
Muut Etsivät