United States or Tonga ? Vote for the TOP Country of the Week !
Missä viivyitte? Mitk' erämaat ja vuoret, virrat vielä meit' eroittaa? Vaikk' elämme niin liki, miks ette riennä Rechaa syleilemään? Vaikk' uhriksi jäi liekkein polo Recha! Ei, oli, oli jäädä! Tyyntykää! Oi, kauheaa on kuolla liekkeihin! NATHAN. Mun armas lapseni! RECHA. Yl' Eufratin ja Tigriin, Jordanin vei tienne teidät, ja kuinka monen muunkin veden yli?
DAJA. Säälikää jo Rechaa! NATHAN. Ei pyydä nähdä ees, vaikk' uudelleen sen sais hän pelastaakseen mutta onhan hän ihminen... DAJA. Jo riittää! Katsokaas! NATHAN. Häll' ainut lohtu kuollessaan on muisto tään teon! DAJA. Riittää! Surmaattehan Rechan! NATHAN. Sä hänet surmasit! Noin oisit voinut sä hänet surmaan syöstä. Recha, Recha! En tarjoo myrkkyä, vaan lääkkeen sulle.
Vain kotiin mua saattakaa, siell' ensin mä hälle jotain muuta toimitan, ja sitten menemme. RISTIRITARI. En tahtois, Nathan, taloonne toiste tulla, ennenkuin .. NATHAN. Siell' oottekin sill' aikaa käynyt? Ootte siis puhutellut Rechaa? Sanokaas: hän miellyttikö teitä? RISTIRITARI. Lumos minut! Vaan jälleen nähdä häntä en, en voi! En koskaan!
NATHAN. Siitä, että nyt me tytön sukujuuren tiedämme. Ja tiedämme, hän kenen käsiin voidaan pois antaa, varmaan talteen. RISTIRITARI. Piru siitä voi häntä kiittää vanhaa apulaistaan! NATHAN. Niin, niistä käsistä nyt saattekin siis Rechaa anoa, eik' enää multa. RISTIRITARI. Poloinen Recha! Mitä kaikkea sa saatkaan kokea! Mi onni muille ois orvoille, on onnettomuus sulle! Voi Nathan, Nathan!
Lyhyesti: ritari Rechaa rakastaa; te suokaa hänelle tyttärenne, vihdoinkin niin tulee loppu synnistänne, josta en kauemmin voi vaieta, ja tyttö taas palata voi kristittyjen keskeen, taas tulee siksi, mikä on; taas on, hän miksi syntyi; hyvyydellänne, jost' emme kyllin kiittää voi, te ette vain tulisia hiiliä ois silloin kerännyt päänne päälle. NATHAN. Yhä teill' on tuo vanha virsi?
Missä ovat siis nuo sukulaiset? NATHAN. Missäkö? RISTIRITARI. Ja keitä? NATHAN. On ennen muita ilmaantunut veli, jolt' on siis teidän Rechaa kosittava. RISTIRITARI. Velikö? Mikä on hän? Sotilas vai pappi? Sanokaa, ma jotta tiedän, mit' odottaa ma saan. NATHAN. Ma luulen, ettei lie kumpikaap hän tai on kumpikin. Hänt' oikein viel' en tunne. RISTIRITARI. Entä muutoin?
Vai ristiritari, jonk' armahti Saladin? Eikö vähemp' ihme Rechaa ois pelastanut? Taivas! DAJA. Surman oma ois Recha ilman häntä, joka jälleen henkensä, lahjaks saadun, alttiiks antoi, NATHAN. Miss' on tuo jalo mies nyt, Daja, missä? Vie minut jalkains' eteen! Annoitte kai hälle aluks aarteet kaikki, kaikki, jotk' oli hallussanne? Lupasittte kai paljon, paljon lisää? DAJA. Kuinka voimme?
NATHAN. Oh, ette? DAJA. Emme tiedä, niistä tuli ja minne meni hän. Vaikk' ensinkään hän taloa ei tuntenut, päin syöksi, vain kuuloon luottain, vaippa suojanaan, savuhun, tuleen, ääntä kohti, joka meit' apuun huusi. Miesnä menneenä jo häntä pidimme, kun äkist' esiin hän lieskain läpi ilmestyy ja Rechaa väkevin käsin kantaa.
Itseksein kun aattelen vain kristittynä Rechaa, sit' ilman kaikkea, mit' antaa hälle voi yksin juutalainen tuollainen: niin, sydän, mikä sua häneen vetäis? Niin, tuskin mikään! Ei ees hymynsä, jos ois vain sulosuun se väreilyä, jos hymyn syy ei vastais armautta, se jona nousee hänen huulilleen; ei, hymynsäkään ei!
NATHAN. Hän yksin on, ei ystävää, ei rahaa, joll' ystävän vois palkata! RECHA. Ah isä! NATHAN. Hän toivotonna, vailla lohdutusta, ja tuskain, kuolon saalihina makaa! RECHA. Ah missä? NATHAN. Mies, jok' alttiiks itsensä soi liekeille vuoks aivan ventovieraan vuoks ihmisen DAJA. Ah, Rechaa säälikää! NATHAN. Ei tuntea, ei edes nähdä häntä, pelastamaansa, vaivat kiitoksen häneltä säästäin...