Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 12. kesäkuuta 2025
Jo astuu erakkokin luolastansa: yl' aron sfinksi, tyhjyys katseessansa, kuin itse elämä ois, uneksuu. TROIJANRETKEL
Me sääli emme: tuon urhon, ken ikitähtiin lähti, me tuomitsemme ikuiseen kiertoon, kuin ois hän tähti, ei enää vaivaan, vaan tunteen järjenkin tuollepuolen, valomerkiks taivaan, yl' ihmisriemun ja ihmishuolen.
WILHELM. Ja mitä merkitsee tuo kulta-arkku Yl' alttarin? AKSEL. Se pyhän Olavin On arkku. WILHELM. Sekö Olavin on arkku? AKSEL. Se. Siinä hurskahasti säilytellään Tän Pohjan pyhimyksen pyhät jätteet. AKSEL. Ei; Harald Haarderaade huomas, ett' Ei sovi pyhän ruumiin juhlallista Lepoa häiritä; hän mereen arkun Avaimet heitti. Hiljaa rauhassaan Nyt jalon pyhimyksen multa lepää.
Mon' alus sen pinnalla purjehtii: Näet milloin uhkean laivan, Jonk' ajaa tyynen ja myrskysään Yl' aaltojen höyry ja tuuli, Tai ehkäpä purtosen retkellään, Min lastuksi laineilla luuli. Nuo suuret ja mahtavat laivat käy Yli aavojen valtamerten, Joill' ei viikkokausihin maata näy; Mutta hoitajat pienten purtten Ne eivät uskalla matkallaan Kotirantoja ulommaks' mennä.
MERCUTIO. Sa, lemmen-orja! Lainaa lemmen siivet, Yl ahtaan tomun kiidä. ROMEO. Syvään kiiti Sen nuoli rintaan, ett'en kiitää voi sen Keveillä siivillä; niin ahtaass' olen, Ett'en voi tuskain ahdett' ylös nousta: Ma lemmen raskaan taakan alle vaivun. MERCUTIO. Vai siihen vaivut? Raskautat näin lempes; Liiaksi painoa niin hellän kestää. ROMEO. Lempikö hellä?
Mut rautaportti raskas se kiinni kumahti, Ylt' ympäriltä kaiku etäältä vastasi. Ja jouluaamun tähdet taivaalla kimaltaa. Kun Herran temppelille näin Kauppi matkustaa. Vaan kummun alla Kauppi katsahti linnaan päin, Ja riemu huulillansa hän haastelevi näin: "Ei asuntoa moista maan päällä avaran! Tuskinpa lintu lentäis yl' linnan korkean."
Herää mielessä epämääräinen halu sinne tullaksesi, niinkuin ennen lasna ollessa ikävöit pilven longalle istumaan. Kuta kauemmin sinne katsot, sitä enemmän unohtuu ympäristö, ja sen ihanuus ja kaiho täyttää rinnan. Painu mieleeni valokuva korkeuksien maasta. Mahtanen aina sinne ikävöidä, enkä koskaan sinne ikävöimästä lakata. YL
Yl' äyrään siellä törmä liekin lyöpi, mut äyrähältä ylöspäin käy tuuli, mi taapäin ajaa sen ja luotaan torjuu. Siis yksitellen avonaista reunaa ol' astuttava; tuolla puolen mua pelotti tuli, tällä puolen syvyys. Oppaani lausui: »Silmät ohjaksissa paikalla täll' on tarkkaan pidettävä, voi pienin askel täällä syöstä harhaan.»
Mun sitten päästi, Ja, pää yl' olan taappäin kääntyneenä, Tien näkemättään löytävän hän näytti: Ovelien silmäins' avutta hän astui Ja loi ne minuun, kunnes katosi. POLONIUS. Käy, seuraa mua; kuningasta etsin. Tää oikein rakkauden hourett' on, Jok' omaan vimmapäisyyteensä sortuu, Ja hurjiin töihin tahdon vie niin hyvin Kuin moni muukin himo taivaan alta, Mi luontoamme vaivaa. Häntä säälin.
Muu vesi puhtain meidän maailmassa sekoitetulta tuntunut ois varmaan tuon rinnalla, mi mitäkään ei salaa, sen vaikk' on juoksu tumma, tumma iki, ainaisen alla siimeksen, mi päästä säteitä sinne kuun, ei päivän koskaan. Ma seisahduin ja silmän juosta annoin yl' aaltojen ja moninaista katsoin ma kukkeutta puiden toukokuisten.
Päivän Sana
Muut Etsivät