Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. toukokuuta 2025
Kuinka oli mahdollista, ett'ei hän ennemmin ollut sitä huomannut kuinka oli mahdollista, että viimeinenkin tähde Bengtin nuoruudesta unelma, joka vielä oli tallella suloisista kevätpäivistä, jolloin Ester hänessä oli nähnyt maallisen ihanteensa kuinka se noin oli ikäänkuin hiipinyt pois, hänen näkemättään ja ilman että hän oli saanut sanoa sille jäähyväiset?
He olivat seisoneet kuin varjokuvien edessä, nähneet hämäriä, ohikiitäviä katkelmia, aavistaneet kokonaisuuden piirteitä ja niiden takana syvää ja selittämätöntä, joka kerran selviäisi. Mutta nyt oli kaikki lukittu tuonen murtamattomalla sinetillä. Näytti niinkuin ihmiset eivät olisi tahtoneet näkemättään uskoa, että edes kuolema voisi sellaista omanvoiman ihmistä tavallisilla keinoilla lannistaa.
Nuori mies alkoi puhua matkustajan kanssa ranskaa. Mihinkä suvaitsette matkustaa? kysyi hän. Läheiseen kaupunkiin, vastasi ranskalainen. Sieltä matkustan erään tilanomistajan luo, joka näkemättään minua on ottanut minut palvelukseensa. Minä aioin jo tänään olla paikalla, mutta herra kestikievari on näemmä päättänyt toisin. Tässä maassa on vaikea saada hevosia, herra upseeri.
Jos olisi saanut istua ovensuussa tai jossain nurkassa heidän tietämättään ja näkemättään. Ainoastaan kerran oli hän kangasta luodessaan ollut täällä pitemmän aikaa, mutta ei ollut paljoakaan kuullut, kun rullat surisivat ja luomapuut natisivat ja he, ehkä vielä tahallaan, puhuivat hiljaa.
BENVOLIO. Sa rakastat? ROMEO. Ma puutun BENVOLIO. Rakkautta? ROMEO. Sen suosiota, jota rakastan. BENVOLIO. Voi, että rakkaus, näöltään niin hellä, Noin tyly on ja julma käsitellä! ROMEO. Voi, että rakkaus, side silmillänsä, Tien näkemättään löytää määränänsä! Miss' atrioimme? Voi! Mi riita täällä? Tok' älä kerro, kaikki olen kuullut. Suur' viha on, mut rakkaus suurempi: Vihaava rakkaus!
Mun sitten päästi, Ja, pää yl' olan taappäin kääntyneenä, Tien näkemättään löytävän hän näytti: Ovelien silmäins' avutta hän astui Ja loi ne minuun, kunnes katosi. POLONIUS. Käy, seuraa mua; kuningasta etsin. Tää oikein rakkauden hourett' on, Jok' omaan vimmapäisyyteensä sortuu, Ja hurjiin töihin tahdon vie niin hyvin Kuin moni muukin himo taivaan alta, Mi luontoamme vaivaa. Häntä säälin.
Näistä asioista puheltaessa oli huomaamatta tullut melkein pimeä, kun ovi hiljaa aukeni ja eräs mies heidän näkemättään astui huoneeseen, jossa hän hetken aikaa sanaakaan virkkamatta kuunteli ystävyksien puhetta. Mutta sitten hän astui reippaasti esiin, heittäytyi kreivitär Bertelsköldin syliin ja huudahti iloisella äänellä: "Pidä sanasi armas äitini!"
Päivän Sana
Muut Etsivät