United States or Japan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Benvolio, käänny! Katso surmaas silmiin! BENVOLIO. Vain rauhaa rakennan ma; tuppeen miekkasi Tai käytä sitä erottaakses noita. TYBALT. Kuin? Miekallako rauhaa? Sanaa tuota Ma vihaan niin kuin helvettiä, sua Ja Montague'ita! Pidä puoltas, akka! 1 PORVARI. Hei, nuijat, kirveet, keihäät tänne! Lyökää! Alas Capuletit! Alas Montaguet! CAPULET. Mitä melua? Hoi! Tänne miekkani!
Pahaa luulen, Jotakin tähtiin vielä peittynyttä, Mi tän yön kemuill' alkaa katkerasti Tuhoista kulkuaan, ja jonkun julman, Verisen äkkisurman kautta päättää Eloni kurjan, rintaan kätketyn. Vaan Hän, jok' ohjaa retkeni, Hän hoitaa Myös purjeitani. Matkaan, veikot hauskat! BENVOLIO. Nyt rummut soimaan! Viides kohtaus. Sali Capuletin talossa.
Kun vuoroin siinä iskimme ja löimme, Tul' avuks yhä lisää kummallenkin, Siks kunnes prinssi kaikki erotti. KREIVINNA MONTAGUE. Oi, Romeoni! Missä lie hän nyt? Hyv', ettei taisteluun hän yhtynyt. BENVOLIO. Jo aikaa ennen, kuin tuo pyhä päivyt Tähysti idän kulta-ikkunoista.
Mut heti kun kaikk'-eläyttävä päivä: Tuoll' idän äärill' alkaa koittaren Vuoteelta utu-uutimia nostaa, Valosta kotiin hiipii synkkä poika, Sulkeutuu yksin huoneesensa, salpaa Armaalta päivänvalolt' ikkunansa, Näin luoden itsellensä tekoyön. Kamala mielen-synkkyys hälle koittaa, Jos syyt' ei sen voi hyvät neuvot voittaa. BENVOLIO. Syyn siihen tiedättekö, setä hyvä.
Lyhyeksihän sen aion tehdä; sillä olinhan juuri päässyt painokohtaan, ja arvelin todellakin parhaaksi heittää koko laitoksen. ROMEO. Tuossapa soma laitos! MERCUTIO. Purje, purje! BENVOLIO. Kaksi, kaksi: hame ja mekko. IMETT
BENVOLIO. Hän tuossa tulee; minut jättäkää; Ma kyllä koitan häntä ripittää. MONTAGUE. Oi, jospa tunnustuksen vakavan Häneltä saisit! Armas, tulehan! BENVOLIO. Huomenta, serkku! ROMEO. Päivä niinkö nuori? BENVOLIO. Vast' yhdeksän. ROMEO. Oi, pitkäks käypi huoli! Täält' isäkö niin joutuin läksi? BENVOLIO. Niin. Mi huoli päiväs pitentää? ROMEO. Sen puute, Jonk' omistaminen ne lyhentäisi.
Jos meistä soittoniekkoja teet, niin varo ett'et saa kuulla pelkkää epäsointua. Tässä on minun jouseni; tämä kyllä panee sinut tanssimaan. Saakeli soikoon! Sopusoinnussa! BENVOLIO. Me tässä haastelemme kaikkein kuullen Johonkin syrjäpaikkaan lähtekää; Puhukaa kiihkotta; tai erotkaa. Täss' ällistelee meitä kaikkein silmät.
Pois kaikki, sanon, kuolon uhalla! MONTAGUE. Ken herätti tuon vanhan riidan taas? Benvolio, alustako olit läsnä? BENVOLIO. Kun lähestyin, niin kiivaass' ottelussa Näin vihollisenne ja teidän miehet. Heit' aioin miekall' erottaa, mut silloin Tuo hurja Tybalt tuli, miekka maalla, Sähisten riidanhimosta, ja sillä Pääns' ympäri hän huitoi, piesten tuulta, Jok' ilkkui vain ja viuhui vammatonna.
Sua manaan Rosalinan helosilmäin, Ylevän otsan, purppuraisen huulen, Siron jalan, hoikan säären, pulloreiden; Ja näiden rajapiirin nimessä, Ett' ilmestyisit hahmossasi meille. BENVOLIO. Jos hän sen kuulee, niin hän varmaan suuttuu. MERCUTIO. Täst' ei hän suutu. Suuttua hän voisi, Jos armaan tenhopiiriin hengen kumman Ma jäämään loihtisin, siks kunnes hän Sen masentais ja maahan manais sen.
MERCUTIO. Benvolio, auta mua katon alle, Ma muuten pyörryn. Vietävät nuo suvut! Matojen ruokaa minust' ovat tehneet. Osani sain, ja hyvän. Hiiden suvut! ROMEO. Ylimys, prinssin lähin heimolainen Ja oma ystäväni, minun kauttain Sai kuolinhaavan; kunniani tahras Tybaltin solvaus, Tybaltin, jok' äsken Mun tuli langokseni. Armas Julia!