United States or Malaysia ? Vote for the TOP Country of the Week !
BENVOLIO. Sa rakastat? ROMEO. Ma puutun BENVOLIO. Rakkautta? ROMEO. Sen suosiota, jota rakastan. BENVOLIO. Voi, että rakkaus, näöltään niin hellä, Noin tyly on ja julma käsitellä! ROMEO. Voi, että rakkaus, side silmillänsä, Tien näkemättään löytää määränänsä! Miss' atrioimme? Voi! Mi riita täällä? Tok' älä kerro, kaikki olen kuullut. Suur' viha on, mut rakkaus suurempi: Vihaava rakkaus!
MERCUTIO. Olet kuin oletkin: semmoinen tuittujaakko, ett'ei moista koko Italiassa; yhtä kiivas vihastumaan, ja yhtä vihainen, kun kiivastut. BENVOLIO. Vieläkö samaa sorttia? MERCUTIO. Niin, jos olisi kaksi samaa sorttia, niin pian ei olisi yhtäkään jäljellä, sillä toinen tappaisi toisen.
MERCUTIO. Sinä näytät olevan niitä pukareita, jotka, heti kun ovat kapakan kynnyksen yli astuneet, paiskaavat miekkansa pöytään, sanoen: "Jumala suokoon, etten sinua tarvitsisi!" Mutta kun toinen ryyppy on päähän kiehahtanut, laskettavat sillä juomanlaskijaa, ja aivan ilman syytä. BENVOLIO. Olenko minä moisen pukarin kaltainen?
BENVOLIO. Tarkoitan että hän kyllä kirjeen kirjoittajalle vastaa siitä, että hänessä on mieltä, jos mieli miekkasille. MERCUTIO. Voi, Romeo raukka! Johan hän on kuollut! Vaalean tyttörievun musta silmä on hänet lävistänyt; hänen korvansa on lemmenlaulu puhkaissut; hänen sydämmensä keskipienan on tuon sokean joutsipojan nuoli kahtia halkaissut; ja hänessäkö olis miestä Tybaltia vastustamaan?
Ylimys parasta kantalajia, mies, joka a'sta o'hon tuntee miekkailun perusteet. Ah, nuo taivaalliset passadot, temput ja puntit ja BENVOLIO. Ja mitä? MERCUTIO. Hiiteen sellaiset houkkamaiset, sammalkieliset, teeskentelevät muotinarrit, jotka ovat niin uusnuottiset turvastaan! "Mon Dieu; saakelin hyvä miekka! saakelin miehekäs mies! saakelin kelpo huora!"
Jatka tuota pilaa, kunnes olet kenkäsi kuluttanut; niin että, kun niiden yksinkertainen pohja on piloilla, pilasi vielä piloillaankin olisi yhtä pilanpäiväistä. ROMEO. Oi, yksinkertaista pilaa! Pilaumatonta, aioit kai sanoa? MERCUTIO. Tule avuksi, Benvolio!
Oi, hinta summaton! Eloni vihamiehen vallass' on. BENVOLIO. Pois joutuin! Kohta päättyy huvi tää. ROMEO. Niin pelkään; tuskaani se enentää. CAPULET. Ei, hyvät herrat, viel' ei lähdön aika; Mitätön, halpa atria on valmis. Todellako? No siis, ma teitä kiitän: Niin kiitos, arvon herrat! Hyvää yötä! Valkeita lisää! Tulkaa, mennään maata! Jo myöhä yö on, toden totta, setä; Levolle tahdon.
Nyt varmaan alla heisipuun hän istuu Ja toivoo että kultans' ois se marja, Jost' immet naurain kahdenkesken kuiskaa, Hyv' yötä, Romeo! Rullasänkyyn lähden; Tää kenttävuode liian kylm' on mulle. No, lähdetäänkö! BENVOLIO. Lähdetään! On turhaa Sit' etsiä, ken löytyä ei tahdo. Toinen kohtaus. Capuletin puutarha. ROMEO. Se naarmaa nauraa, jok' ei haavaa tunne. Se itä on, ja Julia aurinko!
MONTAGUE. En tiedä, enkä häneltä saa tietää. BENVOLIO. Kovalle oletteko hänet pannut?
Kirjoitettu on, että suutari pysyköön kyynärässään ja räätäli lestissään, kalastaja sudissaan ja maalari verkossaan. Mutta minun on määrä saada selko niistä henkilöistä, joiden nimet on tuohon kirjoitettu, enkä mitenkään voi selkoa saada, mitä nimiä se kirjoittaja-henkilö siihen on kirjoittanut. Pitänee mennä kirjan-oppineitten tykö. Kah, parahiksi ihan! BENVOLIO. Tai maarin!