Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. kesäkuuta 2025
KULLERVO (itseks.) Olet sinä, luulen, oiva tyttö ja kultaista sydäntä povessas kannoit: paha onni joka sun kohtasi ja katkerasti päiväs päätti. Mutta kaikki jo unohtanut olet. (
Sen minkä hämärästi tuns' Suomi rinnassaan, Sen selvästi hän lausui, hän lapsi Suomenmaan: "Ei koita yösi, Suomi; jo päiväs tullut on: Ei kuolla voi se kansa, mi pyrkii elohon. Nuo öiset sumut vieraat ne poista mielestäs Ja tulevainen onnes vaan etsi itsestäs." "Sun vihan myrskyt murti, hajoitti ajan vuo: Nyt itse pirstaleistas taas Suomen kansa luo.
Ja kun se nousee taivaan jyrkkää vuorta Kuin nuorukainen parhaass' ijässään, Niin yhä hänen kulkuansa nuorta Kaikk' kuolevaiset katsoo ihmeissään. Mut kun se korkeudestaan hoiperoiden Kuin heikko vanhus ohjaa vaunujaan, Niin silmät äskeisien ihaajoiden Pois kääntyy toisianne katsomaan. Niin sinäkin, kun päiväs alenee, Heitteenä kuolet, jos et poikaa tee. Miks, itse soitto, soittoon kyllästyt?
Toki olkoon laki toinen päivinä koska vieraas kunnioittaa sun huonettas tahi koska kiivaasti teet työtä tahi koska musta murhe tahi liekehtivä ilo sua kohtavat tahi jos muuton päiväs tuntuu ikäväksi, sillon, senkaltaisilla päivillä, olkoon laki toinen, sillon taasen virtakoon kihisevä neste. Ja nuo veljekset tuossa eivät joisi oltta koska tohtoori on käskenyt!
BENVOLIO. Hän tuossa tulee; minut jättäkää; Ma kyllä koitan häntä ripittää. MONTAGUE. Oi, jospa tunnustuksen vakavan Häneltä saisit! Armas, tulehan! BENVOLIO. Huomenta, serkku! ROMEO. Päivä niinkö nuori? BENVOLIO. Vast' yhdeksän. ROMEO. Oi, pitkäks käypi huoli! Täält' isäkö niin joutuin läksi? BENVOLIO. Niin. Mi huoli päiväs pitentää? ROMEO. Sen puute, Jonk' omistaminen ne lyhentäisi.
LIINA. Hyvästi, Leo! Muista aina Luojaas, pidä hänen käskynsä ja hän siunaa sinun päiväs. LEO. Minä kiitän teitä, kiitän kaikesta, kaikesta, ja toivon teille ikuisen onnen ja rauhan! Oi, enemmin en jaksa nyt lausua, mitä kiitollinen sydämmeni kuiskaa! LIINA. Olkoon jo kylliksi. Kas tässä mun käteni. Hyvästi! LEO. Ikuisesti hyvästi, ylistettävä nainen! ANTON. Varro, mies! LEO. Mitä aiotte?
Kaks poikaas missä? Missä ilon päiväs? Ken nöyrästi nyt polvistuu ja sanoo: Jumala varjelkoon kuningatarta? Miss' imarat ja pokkuroivat päärit? Miss' ympärilles tunkeilevat joukot?
On aamusi ihana, Sun päiväs' loistava kerran on, Siis sovinnoks' kätes' anna Ja loista sankarina." Mutt' Klesamor vastineeks' Löi häntä miekalla nurjalla; Taas syttyi tappelu, silmä Nyt sammui Klesamorin. Sä aaltojen neitonen, Miks' vuotaa kyynele silmästäs'? Kaatunut eipä, Oihonna, Sun jalo sankarisi.
»Ei koita yösi, Suomi; jo päiväs tullut on, Ei kuolla voi se kansa, mi pyrkii elohon. Nuo öiset sumut vieraat, ne poista mielestäs, Ja tulevainen onnes vaan etsi itsestäs. Sun vihan myrskyt murti, hajoitti ajan vuo: Nyt itse pirstaleistas taas Suomen kansa luo. Sun kieles vieras sorti: se voimaan nosta taas, Ja itse uljain mielin käy ohjiin oman maas».
Sano, ja poista se pimeys, sinä taivaan kiiltävä haamu tämän kuutamon kelmeessä päiväs! MARGARETA. Ah! niin heljänä ennen kiilsi myös Anian lempivän silmäni edessä. Mutta voi tuota kehnoa sumua hänen otsallansa nyt! ANIAN. Näkösi harhailee! MARGARETA. Jos niin olis! Oi, lemminhän sinua; mutta äkistihän taasen kauhistuen ammahtaa sinusta sydämmeni pois.
Päivän Sana
Muut Etsivät