Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. heinäkuuta 2025
Tuot' urot Ilionin liki tunki ja aimot akhaijit, halkoi toisiltaan häränvuotaiset sotivarjeet, kilvet kaunoiset sekä leiskuvat myös käsitaljat. Nyt rajun Areen luo meni, virkkoi Foibos Apollo: "Ares, Ares hurmehinen, tuho muurien, miesten, taistost' etköpä tunkea pois sinä Tydeun poikaa tahtois tuota, jok' ottelis vaikk' ihan Zeutakin vastaan?
Tää Perifaan asun riistännäss' oli, valtavaa urhon, aitoolein valioimman, Okhesion loistavan poian; riisti sit' Ares hurmehinen, mut hankkihe Pallas Hadeen yöhytyrään, jott' ei näkis ankara Ares. Vaan jalon nähdessään Diomedeen urhojen surma Ares paikoilleen Perifaan, uron valtavan, jätti siihen, kuss' oli peitsellään hält' ottanut hengen, kimppuun kiiruhtain hevonsuistajan Tydeun poian.
Maata jo huuhtoi purppura hurmehinen, kasatusten miehiä kaatui, urhoja Ilionin sekä aimojen myös apukansain ynnä akhaijeja, näät verinenp' oli heillekin taisto, vaikk' ei niin moni kaatunut, sill' yhä torjua muisti toinen toiseltaan tuhosurmaa miesmetelissä.
Nyt pojan Eurypylos, Euaimonin loistava poika, kiinni jo sai paetessa ja suuntasi viuhuvan iskun miekall' olkaan, löi käsivarren kahtia vankan; kenttään hurmehinen käsi kirposi; varjosi silmät himmeä kuoleman yö sekä salliman ankara valta. Riehui noin väkitöin urot keskell' ottelon tuiman. Tydeun poikaa etp' ois tietänyt, kumpihin kuului, iliolaisten puollako hän soti vaiko akhaijein.
Virkkoi Antti Annillehen: "Mene Anni katsomahan, Karhuko huuti karjassani, Metsän lieho lehmissäni." Anni arka päivälläki, Yölläpä sitäi arempi, Turkkihinsa turveleksen, Vaippoihinsa varjeleksen. Meni itse katsomahan. Kaisa seisoi seinän alla, Alla ikkunan asuvi, Käessä verinen veitsi, Tupetonna tuima rauta, Päässä huntu hurmehinen. "Voi sinua vaimo raukka, Jo tapoit oman urosi!"
Valjakon valtasi koht' uromielen Tydeun poika, kumppanit viedä ne sai luo laivain kaarevalaitain. Kons' urot aimot Ilionin jo Dareen näki poikain, tään pois karkkoavan, tuon kaatuvan vaunujen viereen, kammahtui sydän heiltä. Mut päilyväsilmä Athene riehuvan Areen luo kävi, näin, kädest' ottaen, virkkoi: "Ares, Ares hurmehinen, tuho muurien, miesten!
Jyly rannalla käy, rae lyö, sota soi, kuss' on Sandelsin vartiovyö. Vedet, maat savu sankkahan pilvehen loi, tult' iskevi pilven yö; oli ilmassa kuin kumu ukkosen, maa järkkyi hurmehinen. Väki Suomen vankkana seisoi siin', ei vaaraa peljännyt; mut miehestä mieheen kuiskailtiin, salanurkuna kuului nyt: »Hän poissa on, taaskin hän piiloon käy, kenraalia vielä ei näy.»
Päivän Sana
Muut Etsivät