United States or Equatorial Guinea ? Vote for the TOP Country of the Week !
Noin sydämessä ja mielessään kun vielä hän mietti, joutui luoksi jo Antilokhos, vesa Nestorin kuulun, 16 polttavat kyynelet silmissään sanan haikean saattoi: "Voi, sana kolkko sun on, uromielen Peleun poika, kuuleminen! Kunp' ei ois kuunaan turma se tullut! Kaattu on Patroklos, ja paraikaa paljahan ruumiin vaiheill' ottelo käy, asun valtasi loistava Hektor."
Kohta Odysseun huomasivat, Zeun suosiman, saarross' iliolaisten, kuin punakarva sakaalien parvi saartaa kauriin sarvekkaan, johon sattunut nuoli pyytäjän jousest' on; sepä karkota kiitävin juoksuin voi niin kauan kuin veri lämmin on, kuin jalat liikkuu; mutta kun lannistaa sen voimat vinha jo nuoli, vuorill' ahnaat kohta sakaalit on raatelemassa metsikön siimeksessä; mut luo joku haltia julman leijonan tuo; ja ne luikkii pois, peto atrian alkaa: noinp' uromielen myös monineuvon Odysseun saartoi aimoja Ilionin luku suuri, mut iskevin peitsin sankari kohtasi heit' yhä turmaa torjuen yltään.
Vainoten miesvilinässä ja saavuttain hänet viimein iskuun kurkottui uromielen Tydeun poika, karkasi kohti ja kättä jo hentoa kärkevin keihäin vammasi; keihäs koht' ihon rikkoi, ambrosiaiseen vaippaan vaatetetun, Sulotarten sorjahan työhön, ranteen luota, ja vuoti jo kuolematon jumalhurme, herkkä mi suonissaan heloneste on autuahilla; ei tuliviinit juomana heill', ei ruokana leipä, siks ovat ilman verta ja kuoloton heimo he yksin.
Silmät Peleun poian koht' utupilvehen peitti, kilvest' Aineiaan uromielen tempasi irti saarnen vaskitetun ja Akhilleun jalkojen viereen 323 viskasi peitsen taas, mutt' Aineiaan ylös maasta koppoi, lennättäin hänet kauas ilmojen kautta; lens yli vaunujen, taa monen valjakon, miesrivin taajan heitost' Aineias jumalkätten valtahisesta, tuiskahtain alas äärimpään sotamelskehen ääreen, kuss' oli kaukoonit juur' astunnass' asekiistaan.
Vaan käsin vankoin väisti Akhilleus kilpeä syrjään, sillä hän peljästyi, ett' Aineiaan uromielen keihäs varteva vaivatt' ois läpi kiitävä kilven houkkio, mielessään, sydämessään eip' ajatellut, ett' asut, antimet ei ani-loistavat kuolematonten miesten kuolollisten lie kovin rikkoa helpot.
Valjakon valtasi koht' uromielen Tydeun poika, kumppanit viedä ne sai luo laivain kaarevalaitain. Kons' urot aimot Ilionin jo Dareen näki poikain, tään pois karkkoavan, tuon kaatuvan vaunujen viereen, kammahtui sydän heiltä. Mut päilyväsilmä Athene riehuvan Areen luo kävi, näin, kädest' ottaen, virkkoi: "Ares, Ares hurmehinen, tuho muurien, miesten!
Vois hevot vauhkoiks säikähtää, ei mielisi viedä pois metelistä ne meitä, kun eivät ääntäsi kuulis, meitäpä syöksyis päin uromielen Tydeun poika, meidät surmata vois, hevot saaliiks sais kaviokkaat. Siis omat vaunusi, valjakkos aja itse ja ohjaa, vaan minä ryntääjää otan vastaan kärkevin keihäin."
Siksikö, kunnes soi sota luona jo porttien sorjain? Kaattu on mies, joka meist' oli korkean Hektorin verta, Aineias, jalo poika jo Ankhiseen uromielen. Pois sodan riehust' auttamahan nyt kumppani uljas!" Virkkaen noin hän nosti jok' ainoan mieltä ja voimaa. Soimaten Sarpedon kävi kimppuun Hektorin aimon: "Hektor, missä on miehuutes, mikä sull' oli ennen?
Toisa ja toisa kun noin kävi aatos, Athene jo astui miehekkään Diomedeen luo sekä näin sanan virkkoi: "Muista jo joutua pois, uromielen Tydeun poika, haaksien hankavien tykö, tai pako pakkona ehk' on. Voi joku kuoloton valveuttaa myös iliolaiset."