United States or Angola ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ylinnä Kallen nimi soi: "Hänestä urho tulla voi, Kun Luoja elää antaa." Kas silloin hapsin hajonnein Keskelle nuorten kumppalein Riens' innoissansa Mari. Siell' luona korven kuninkaan Nyt kansa kiehui riemuissaan, Syleili nuori pari. Vaan päivä väistyi pilvehen, Syys saapui taasen sumuinen Vait synkistyi nyt kansa; Ja Mari hämmästyksissään Syvästi heltyi itkemään Hän itki sulhoansa. "El' itke!"
Ja poika tornihin kiipes jo, Näk' kylät, kaupungit silloin, Tuoll' liikkui viljava vainio, Kuin tuuli hengitti milloin. Hän pyrki auringon uljaan luo, Mut halki taivahan kulki tuo Ja laski pilvehen illoin. Nous vuoren korkean huipullen, Siell' lunta, talvea kyllä, Ja kesän pilvi se kultainen Virvoitti maan hymyilyllä. Tult' iski pauhaten ukkonen, Täristi jalkoja poikasen, Vaan aurinko pysyi yllä.
Ja pettua pistävi Kuija. Ja ruunu se ryöstää saataviaan, Mies raataa, akka se säästää vaan, Ja vaikkei Lassilla paitaakaan, Niin Lassi se kestää toivossaan Ja niin myös Lassin muija. Maantien Mari. Ja ilta kun päättyi pilvehen Yli kankaan korsien kuihtuvien, Mä ryysyt ja kiiltävän silmäparin Näin Maantien Marin, Tuon Korpselän hullun tyttösen.
Ja voitto hengen, oikeuden se kaunihimpi on kuin se, min tuottaa kanuunat ja ruuti sauhuton; mut kaunis tää jos palkka on, yks keinokin on vaan: vain kansan yksimielisyys on turva Suomenmaan. Kun seisomme kuin yksi mies, mi turma tulleekin, niin toisten toivo, luottamus suo voimaa kullekkin, ja lientynyt jos onkin nyt maan taivas pilvehen, niin poistuvathan pilvetkin perästä myrskyjen.
Ja sydän pyytäis lämpöä ees hiukan, oven suusta, ja tekis mieli leikkiä ja nähdä joulukuusta. Mut suljetut on ovensuut ja rinnat kiini meille ja ikkunoista joulupuut vain ilkkuu mieron teille. Pois kaiho, kaipuu sydämen, pois rinnan riemupouta, taas tunnon päivä pilvehen, taas rintaan talven routa!
Puhdas lempem oil Kuni kuu tuo kelmeen ihana, Mi nyt kirkkaan pilven povea Suutelee tuolla. Oi mitä pyysit. Peity pilvehen, kuu, Peity, poskeni liekki! Nuorukainen. Impi ikuinen, En sua kiusaa; mutta ole ain Kuni Cynthia, niin kaunokain, Tyyven ja kaunis Jumalten vuoril. Ijankaikkinen niin Lemmenliittomme olkoon! Impi.
Jyly rannalla käy, rae lyö, sota soi, kuss' on Sandelsin vartiovyö. Vedet, maat savu sankkahan pilvehen loi, tult' iskevi pilven yö; oli ilmassa kuin kumu ukkosen, maa järkkyi hurmehinen. Väki Suomen vankkana seisoi siin', ei vaaraa peljännyt; mut miehestä mieheen kuiskailtiin, salanurkuna kuului nyt: »Hän poissa on, taaskin hän piiloon käy, kenraalia vielä ei näy.»
Ja voitto hengen, oikeuden se kaunihimpi on Kuin se, min tuottaa kanuunat ja ruuti sauhuton; Mut kaunis tää jos palkka on, yks keinokin on vaan: Vain kansan yksimielisyys on turva Suomenmaan. Kun seisomme kuin yksi mies mi turma tulleekin, Niin toisten toivo, luottamus suo voimaa kullekkin, Ja lientynyt jos onkin nyt maan taivas pilvehen, Niin poistuvathan pilvetkin perästä myrskyjen.
Ja voitto hengen, oikeuden se kaunihimpi on Kuin se, min tuottaa kanuunat ja ruuti sauhuton; Mut kaunis tää jos palkka on, yks keinokin on vaan: Vaan kansan yksimielisyys on turva Suomenmaan. Kun seisomme kuin yksi mies, mi turma tulleekin, Niin toisten toivo, luottamus suo voimaa kullekkin, Ja lientynyt jos onkin nyt maan taivas pilvehen, Niin poistuvathan pilvetkin perästä myrskyjen.
Syömeni syttyi ja henkeni hehkui armahan immen luoksi, mut oli pilkkuja purjeen täynnä, tohdinko niiden vuoksi? Silloinpa pilvehen päivyt peittyi vaatetta valkasemasta. Pilkkunen myös oli neitoni purje, varjossa näin sen vasta. Pois päin, purteni murhemielin käänsin mä aavaa kohti kaukaa ehkäpä immelleinkin puhtailta purjeeni hohti.