United States or Belarus ? Vote for the TOP Country of the Week !
Täten jatkettiin purjehtimista rinnakkain illan pitkään yhä korkeampia aaltoja vastaan. Purjetta kyllä olisi pitänyt pienentää, mutta Eljas ei hevin tahtonut antaa perään kilpailuksessa, vaan antoi purjeen olla entisellään niin kauan, kunnes toisessakin veneessä purjetta pienennettäisiin, sillä heille se näytti olevan yhtä välttämätöintä kuin Eljaksellekin.
Muutama päivä sedän ja Villen lähdöstä muuttui ilma koleaksi, ja minulle tuli täysi työ hankkia miehilleni ruokaa. Mutta viikon perästä ilma parani ja minulle tuli taasen paljon vapaata aikaa. Vapaa-ajat vietin enimmäksi osaksi Stålhahnen kirjastossa. Aika rupesi minulle jo käymään pitkäksi, kun eräänä päivänä ilokseni näin purjeen järvellä. Veneessä oli kolme miestä; Kyttyräinen oli siis mukana.
Jotta ei jouduttaisi maalle tuntemattomaan paikkaan ja tietämättä, oliko lähellä mitään satamaa, amiraali panetti ylös isonpurjeen, koska se oli ainoa keino päästä jotenkuten eteenpäin, vaikka purjeen levittäminen toikin mukanaan suuren vaaran. Herra varjeli meitä päivänkoittoon saakka, vaikkakaan ei ilman ankaraa työtä ja suurta pelkoa.
Minä olen eteenpäin kumarassa, toinen käsi peräsimessä ja toinen peräpurjeen nuorassa, ja tähtään hänen niskansa taitse ja purjeen ainan alitse menon suuntaa.
Tämä pieni, hiljainen länsituuli tekee, että te voitte ottaa purjeen avuksenne, niin pian kuin päivä valkenee ja te olette väsyneet soutamasta. Te toinen nuori, uljas sankari, herra hovipoika Eviot, saatte minun kanssani palata Perth'iin jalkaisin, sillä tässä meidän hauskan seuramme täytyy erota.
Hän astui verkalleen; viha kasvoillen Ol' jäätynyt, vasta kuohuttuaan. Jo kolme päivää hän oli harhaillut, Vaan neljännellä keksi hän purjeen. Se kohden purtta Fjalarin purjehti Ja pian se määräns' saavuttikin. Sen päämies silloin Permien kielellä Jylisten huusi: "Taistohon, Fjalar! Sun poikas' kuninkaamme, sen laivan löi, Tuon henkesi korvaa, laivasi myös."
Terve olin minä jo kauvan ollut, vaikka minä itseni sairaaksi tein, että minä häntä nähdä saanut olisin; mutta nyt kuin hän ei enään tullut, heitin minä sen pakon poijes, ja etten minä alttiiksi antaisi niitä, jotka minua suojanneet olivat, menin minä pois, mutta huomasin etten minä vallan varmana ollut, vaan menin minä oikoiseen maan läpitse Waasaan, sain pienen venheen itselleni, jolla minä muutamia päiviä kalastamassa kävin, myin kalat toisille kaupungissa, laitoin itselleni sitten pienen purjeen venheeseeni, vartosin hyvää tuulta, ja menin Merenkurkun ylitse Ruotsiin, kunne minä myös Jumalan avulla onnellisesti saavuin.
Hänen nyrkkinsä paukahti minun nenääni kohti semmoisella voimalla, että syöksyin laivan kannelle ja veri virtana pursui nenästäni. Olin kumminkin sitä ennen saanut purjeen irroitetuksi, joten ei kapteeni enään kerinnyt muuta kuin antaa vapaan matkan sieltä kannelle.
Taas nousi huuto rannalta; ja kun katsahdimme laivaan, näimme julman purjeen lakkaamattomilla lyömillänsä pyyhkäisevän pois alemman noista molemmista miehistä ja voitonriemulla lennähtävän ylös sen vilkkaan henkilön ympärille, joka oli yksinään jäänyt mastoon.
Piirityksen kymmenentenä päivänä Uliaris saapui jo ennen päivännousua Totilan "amiraalilaivan", erään lahonneen kalastajalaivan etukannelle, jossa Napolin merikreivi nukkui repaleisen purjeen peitossa. "Mikä hätänä?" huudahti Totila hypäten unisena pystyyn. "Vihollinenko? Missä?" "Ei, poikani. Tällä kertaa herättää sinut Uliaris eikä Belisarius. Mutta sekään aika ei liene kaukana, kautta salaman."