United States or El Salvador ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ja vanha Antero, ukko parka, Hän hakkaa käyränä halkojaan, Hän ennen ain' oli naurusuinen, Van nyt on katseensa synkkä, arka, Hän tarkkaa työtään ja jalkojaan. Hän välttää ihmisten katseloita, Ei puhu koskaan, ei kellekään; Hän riutuu, sielua tuska kalvaa, Hän väistyy vastahan kulkijoita, Ja itkee ollessa yksinään. Kuijan Lassi. Perk'kankaalla, Hallalan tiellä On Kuijan Lassilla mökki siellä.
Muistaakseni Hallalan tiluksess' On Lassilla muijinensa Osa yks'satakolmansi kymmenes Sen maista ja niityistä satoinensa. Mut niitty on annolle niukka, Ja maa on laiha ja työ on tiukka, Ja, kaikki, mi kasvaa, on kiveä, Ja kivist' ei ees elä Kuija. Mut Lassill' on käsiä, sääriä, Ja sitkeä, saita on muija. Hän raataa ja kaivaa ja kyntää maan, Ja muijallaan On lisänä rikkakin rokassaan.
Vihollisten joukossa oli nähty Luomaniemen Jussi oppaana katala maansa petturi! Samanlainen hävitys kohtasi Rauhaniemenkin asukkaita. Lassilla vaimonsa ja Riston kanssa ei ollut nyt muuta keinoa kun turvautua veljensä Jussin pikku mökkiin, jonne he muuttivat ja jossa pari vuotta asuttuansa Hanna kuoli. Risto jäi kymmen-vuotiaana äidittömäksi.
Ja pettua pistävi Kuija. Ja ruunu se ryöstää saataviaan, Mies raataa, akka se säästää vaan, Ja vaikkei Lassilla paitaakaan, Niin Lassi se kestää toivossaan Ja niin myös Lassin muija. Maantien Mari. Ja ilta kun päättyi pilvehen Yli kankaan korsien kuihtuvien, Mä ryysyt ja kiiltävän silmäparin Näin Maantien Marin, Tuon Korpselän hullun tyttösen.