Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. heinäkuuta 2025
Ja äiti istuvi, kehräjää, Ja kyynel silmähän vierähtää. »Iloitse, äiti, sun poikasi Jo mainehen siivillä kiitävi!» »Ylistetty luoja!» ja viuhuen Nyt rukki se hyrrävi pyörien. »Hän luokses saa, kotimatkall' on, Mut niinkuin syksyn puu alaston.» »Ylistetty luoja, kun vaan hänet saan!» Mut rukki se tyyntävi vauhtiaan. »Oi äiti parka ja vaivainen, Sun kuollut on poikasi kaunoinen!»
Antimakhon pojan Hippomakhon taas sorti Leonteus, aaluva Areen juurt', ase ankara upposi uumiin. Huotrast' oitis kiskaltain veti viiltävän miekan, karkasi miesvilinään, kera Antifaneen käsikähmään, 191 viuhuen iski jo miekka, ja kenttään mies selin sortui; sitten Oresteen löi sekä Iamenon ja Menonin, nuo perätysten kaasi hän kaikk' elonkasvaja-maahan.
Mutta Niilo koki häntä rauhoittaa ja päätti jonkun satunnaisesti viskanneen kiven. Mielessänsä hän kuitenkin toista ajatteli. Oli kolkko, syksyinen sunnuntai-ilta. Viuhuen pieksi pohjantuuli puiden oksia ja lennätti lumihiuteita ja puista irtautuneita, kellastuneita lehtiä ympäri, huimaavassa tanssissa.
"Samanlaisena jos hänet nähdä sais, Oi, aurinkoiseni jos palajais!" Ja rukki se hyrräten, pyörien käy, Mut armasta poikaa vaan ei näy. Ja äiti istuvi, kehräjää, Ja kyynel silmähän vierähtää. "Iloitse, äiti, kun poikasi Jo mainehen siivillä kiitävi." "Ylistetty luoja!" ja viuhuen Nyt rukki se hyrrävi pyörien. "Hän luokses saa, kotimatkall' on, Mut niinkuin syksyn puu alaston."
Ympäri Kebrioneen moni iskihe kärkevä keihäs, viuhuen jänteeltään moni myös tuli siivekäs nuoli; kilpeä päin moni paiskautui kivijärkäle raskas, keskell' ottelon itse kun peitti jo hän pölykenttää ruumiillaan rotevall', ajotemppuja aattelematta.
Lujemmalla luottamuksella tunsi nyt seppä monesti koetetun pantsarinsa päällään; hän pudisti itseään, ikään kuin kohentaakseen rautapaitaa oikein ruumista myöten, veti sitten miekan tupesta, heilahdutti sitä päänsä yli ja sivalsi sillä ilman halki, johon se viuhuen teki kahdeksan-numeron muodon, niin kepeällä ja sujuvalla kädellä, että kyllä näkyi kuinka voimakkaasti ja taitavasti hän osasi käyttää raskasta asettaan.
Toiset tunturiin katseen loivat, Mut toiset tyynesti atrioivat. Ei rauhaa häirinnyt mokoma turma. Kivi lensi se kahden on miehen surma. Kaikk' ylös karkaavat levoltaan. Syrjään ruoat ja käteen jousi! Nuolia viuhuen ilmaan nousi, Mut tyynnä hän seisoi ja virkkoi vaan: »Hyväll' annatko laivasi, päällysmies, Vai ensinkö taistella tahdot kenties?»
Alussa putosi ainoastaan muutamia hiuteita hyvin harvaan, vaan ei aikaakaan niin rupesi tulemaan tiheämmältä, ja viimein alkoi tuuli yht'äkkiä, ilman mitään näkyvää syytä, tupruta sakeana pilvenä ilmassa. Ensimäinen muutos ilmassa oli tuskin tapahtunut, ennenkuin jääkylmä tuulen viima viuhuen sukaisi tien yli ja pieksi matkailijoita kasvoihin.
Kirkas kesä-yö oli levittänyt hiilakan huntunsa Pohjan vesille. Saaret nukkuivat ja Vellamon väki nosti ujostellen paitansa aalloista, jotta ruohonpäiset hapset liehuivat leudossa länsi-tuulessa. Koko luonto vietti juhlaa; mutta ihmisten täytyi vihan töitä toimitella. Jo olivat laivastot lähellä toisiansa. Viuhuen nuolet lensivät jäntehiltä.
Annoinpa vielä lumimyrskynkin viuhuen pauhata Dierkhofin vanhan katon ympäri, kun minä istuin Heintzin rinnalla takan edessä, ja omenat paistuen kihisivät kuumassa uunissa... Monta kertaa pistäytyivät kauniin hovineiden kasvot esiin akuttimien takaa, ikäänkuin kauhistuneina, ja katselivat minua ivallisen kummastuneesti.
Päivän Sana
Muut Etsivät