United States or Brunei ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kun muinoin Gööttien joukot Sai kauhuhun Kreikanmaan, Ol' silloin Ateenalaiset Ne sortua velttouttaan. Ja pelko, kauhu se valtas Sen valtion kuuluisan, Mi tieteen, taitehen temppel Ol' silloisen maailman. Jo uhkas turmio varma Pelastusta ei mistään näy Mut silloin poikaset hennot Ne Gööttiä vastaan käy.
Ja kotipaikan valo saa, jot' äsken uhkas halla, ja lämmin liesi kohoaa nyt helläin kätten alla ja valaisee ja lämmittää, kun synkkää on ja pimeää ja elo kolkoks käypi. Mut näin kun yö taas peittää maan, niin saman lieden luota uus joukko lähtee sotimaan ja puoltamahan tuota. Ja aseet: rakkaus ja työ ne taaskin vihamiehen lyö ja uusi saadaan voitto. Paavo Cajander. Salomaa.
PRINSSI. Ain' olemme sun pyhäks mieheks tienneet. Vaan Romeon mies, hän mitä tietää tässä? BALTHASAR. Ma herralleni Julian kuolemasta Vein tiedon Mantuaan; hän täyttä laukkaa Tul' oiti tänne, tähän hautaan; käski Mun antaa tämän kirjeen isälleen, Ja hautaan astuen mua kuololl' uhkas, Jos en ma lähtisi ja jättäis häntä. PRINSSI. Tuo tänne kirje, tahdon nähdä sen.
Hän rukoili ja heltyi mielensäki, Hän kiitti Herraa, eikä siitä vaan Kun monen vaivan, vaaran jälkeen näki Nyt edessään sen etsimänsä maan, Vaan siitäki, kun viime hetkilläki, Kun hirmumyrsky uhkas raivossaan Hävittää kaikki. Hänpä hädän poisti, Ett' uusi toivo kirkkahammin loisti.
Etelästä oli varmat viestit hirmutöistä verta salpaavista, viestit, että uhkas uudellensa ryssän rutto tätä Suomen maata. Syrjäkyläss' oli harjoitettu jalon sotataidon salaisuuksiin kymmenkunta poikaa nuorin heistä oli Anssi, joka vanhempainsa, kautta seudun tuttuin heränneiden, tietämättä oli mennyt mukaan.
Me vaivoin kiipesimme louhten lomaan ja joka puolla vuori uhkas meitä ja jalkaa, kättä vaati nousu jyrkkä. Kun oltiin ylä-äyrähällä kuilun, rinteellä vuoren avoimella, kysyin: »Mun Mestarini, mitä tietä mennään?» Hän mulle: »Alaspäin ei askeltakaan! Mua seuraa, vuorta nouse, sikskuin joku näkyvi, joka tiemme varman tietää.»
TIMANDRA. Hirteen, hirmu! ALCIBIADES. Suo hälle anteeks, armas; kurjuus hältä Hukannut on ja upottanut järjen. Rahasta mull' on puute, kelpo Timon; Siks köyhä joukkonikin joka päivä On kapinassa. Surren kuulin, ett' on Ateena kurja, arvos unehuttain Ja urotyös, kun uhkas lähivallat Sen kukistaa, jos miekkas ei ja onnes, TIMON. Lyö rumpuas ja mene!
Ja itse kylmään kivehen Se lempi sijoittuupi, Ja paasi liittyy paatehen Ja holvit muodostuupi, Ja ylös, ylös pilvihin Kohoopi lailla temppelin Nyt Suomen kansan huone. Ja kotipaikan valo saa, Jot' äsken uhkas halla, Ja lämmin liesi kohoaa Nyt helläin kätten alla Ja valaisee ja lämmittää, Kun synkkää on ja pimeää Ja elo kolkoks käypi.
Aineiaanpa Apollo nyt, miesten kiihtäjä, käski Peleun poikaa päin, poven innoin uljahin täytti, äänelt' aivan kuin Priamon vesa, kuulu Lykaon; haastoi näin hänen hahmossaan Zeun poika Apollo: "Päämies iliolaisten, miss', Aineias, on uhkas, Troian ruhtinahille kun kerskuit, viiniä juoden, käyväsi mittelöhön kera Peleun poian Akhilleun?" 85
KERTTU. Mä läksin äsken häntä varoittamaan, Mut, vaivuin maahan väsymyksestä; En voinut enää käydä kauemmas... ANDRAEAS. Voi! ... varoittamaan! Mistä? KERTTU. Vahingosta, Mi uhkas häntä Lallin vainosta. TOINEN MUNKKI. Sun miehes? KERTTU. Hänen Jumal' armahtakoon! Mut oletteko pispaa nähneet? ANDRAEAS. Emme, Vaan häntä etsimässä olemme Paraikaa. KERTTU. Miksi tässä viivytte!