United States or Afghanistan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Siinä söivät, siinä joivat, Siinä purtua pitivät; Sitte lähtivät ajohon. Tuli Lalli kotiansa. Tuo Lallin paha emäntä Suitsi suuta kunnotointa, Käytti kieltä kelvotointa: »Jo kävi tässä ihmisiä, Täss' on syöty, täss' on juotu, Tässä purtua pidetty, Otit heiniä hevosen, Heitit hietoja sijahan, Otit leivät uunin päältä, Heitit hietoja sijahan, Joivat oluet kellarista, Vieritit santoa sijahan.»
PISPA HENRIK. En lähde. Vaan Kristin oppia myös hänelle Mä pelkäämättä tahdon saarnata Ja sanan tutkaimella avata Tien hänen rauhattomaan sydämeensä. KERTTU. Hän murhaa teidät! PISPA HENRIK. Herran kädessä On henkeni, ei heikkoin ihmisten. KERTTU. Oi menkää kuitenkin! Ma tunnen Lallin. Hän yhtä ankara on vihollinen Kuin on hän uskollinen ystävä Ja hellä.
Hurskas piispa Henrik, kristinuskon apostoli Suomessa, matkusti talvi-aikana Satakunnan harvaan asutuissa sydänmaissa ja hänen seurassansa oli munkkeja ja palvelijoita. Kun nälkä rupesi heitä vaivaamaan, pyysivät he ruokaa rikkaan Lallin talosta.
KERTTU. Mä läksin äsken häntä varoittamaan, Mut, vaivuin maahan väsymyksestä; En voinut enää käydä kauemmas... ANDRAEAS. Voi! ... varoittamaan! Mistä? KERTTU. Vahingosta, Mi uhkas häntä Lallin vainosta. TOINEN MUNKKI. Sun miehes? KERTTU. Hänen Jumal' armahtakoon! Mut oletteko pispaa nähneet? ANDRAEAS. Emme, Vaan häntä etsimässä olemme Paraikaa. KERTTU. Miksi tässä viivytte!
Lalli, joka silloin oli ensimäinen todellinen, luokkatietoinen suomalainen, tappoi arvoisan provokaattoripiispan Köyliön jäällä. Mutta tyhmä kansa tuomitsi Lallin. Satoja vuosia mellastivat siksi Suomessa Ruotsin aatelisherrat anastaen metsät ja kalavedet, nahat ja viljat ja ottaen miehiä sotapalvelukseensa. Vuoroin työstivät venäläiset, vuoroin ruotsalaiset ja aina vuoti suomalaista verta.
"Ka lähtäänpä vain", sanoi Kalle hypäten ylös ja alkoi astua toisten edellä täyttä kulkkua huutaa hoilottaen: "Köyhä mies on viisas mies, kun se viinaa juopi, viinakulta se surussakin huojennuksen tuopi. Hei rallin lallin, lallin lallin! ja huojennuksen tuopi."
Koska pääsky enemmältä Laulamahan yltyy, Silloin vesi silmistäni Yhtenähän hyrkyy. Vaan kun rastas lauleleepi Lehdikossa salaa, Sitten luonto laulamahan Minullakin halaa. Sitten laulan hiljaisesti Siellä hänen mukaan: Lillin, lallin, tillin, tallin, Ett'ei kuule kukaan. Käköseni kultarinta
Mutta kun Lalli tuli kotiin, vihastui hän julmasti, ajoi heitä takaa ja löi hurskaan piispan Henrikin kuoliaaksi Köyliönjärven jäällä. Jonkun ajan perästä näin minä Lallin tulevan kotiin; hänen mielensä oli synkkä ja raivokas, ja kun hän otti lakin päästänsä, lähti koko tukka mukana.
Ken onnetoin ois Lallin karsikoita Rohjennut loukata! Mut joudu kohta Ja ota asiasta tarkka vaari! Seitsemäs Kohtaus. Eriskummalliselta tuntuupi Taas omain ortten alla oleminen! Kuink' iloisesti seinän hirretkin Mun vastahani tuolla hymyilevät! Ja hiilet punaposket takassa Ne jupisevat terve-tuloansa!
Tuli Lalli kotiansa Tuo Lallin paha emäntä Suitsi suuta kunnotonta, Keitti kieltä kelvotonta: "Jo tässä kävi ihmisiä, Täss' on syöty, täss' on juotu, Tässä purtua pietty, Viety heiniä hevosen, Heitty hietoja siahan, Syöty leivät uunin päältä, Heitty hietoja siahan, Juotu oluet kellarista, Saatu santoa siahan." Lausui paimen patsahalta: "Jo vainen valehtelitki, Elä vainen usko'kahan!"