Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. kesäkuuta 2025
Itse tuon sanoiksi virkki: "Ken ei käy miekan mittelöhön, lähe ei kalvan katselohon, sen minä siaksi laulan, alakärsäksi asetan. Panen semmoiset urohot sen sikäli, tuon täkäli, sorran sontatunkiohon, läävän nurkkahan nutistan." Siitä suuttui Väinämöinen, siitä suuttui ja häpesi.
Vaan niin minä neuvon: herkeä, heitä jo, kanss' älä vaalevan käy Menelaon tuimaan mittelöhön, älä vain varomattomin mielin ottele ollenkaan, pian sortuisit uron peitseen." Hälle Aleksandros nyt vastasi näin, sanan virkkoi: "Vaikene, soimauksill' älä loukkaa mieltäni, vaimo! Nyt Menelaos voiton sai, hänt' autti Athene, toistepa taas minä saan, toki meilläkin on jumaloita.
Mutta kun rientäissään liki tullut toist' oli toinen, ensiks aimo jo huus uros askelnopsa Akhilleus: "Miks, Aineias, joukostas sinä näin tulit kauas? Onko sun mielesi mittelöhön mun kanssani, toivoin saavasi Ilionin hepourhoja hallita, kantaa valtikkaa Priamon? Vaan jos minut surmaisitkin, ei toki valtikkaa Priamos suo sulle. On hällä poikia itselläänkin, on pontt', äly ei ole poissa.
Vaan miten tauottaa sinä miesten taistelon mielit?" Poikapa vastasi Zeun, isovalta Apollo, ja lausui: "Meidän on kiihtäminen hevonsuistajan Hektorin into, että hän yksin käy ja akhaijin haastavi jonkun tuimaan kamppailuun, väkiveikkaan mies kera miehen. Kunnian kannustaissapa kai varusääret akhaijit laittavat miehen mittelöhön kera Hektorin aimon." Virkki, ja myöntyi myöten Athene päilyväsilmä.
Juur voittaessa, leikkiin innostuin, hän tähän nukkui rinnoin puhkaistuin. Tuo urhokas! Viel' äsken hänen näin, kun nuorna, uljahana rynnäkköhön hän, esteet sortain, riensi eteenpäin kanuunan liekkiin, miekan mittelöhön; nyt kylmänä hän hangell' lepäsi, miss' äsken Ryssäin tulet sammutti.
Ei, kuin lintu, mi vie, mitä löytää, poikasiensa 323 untuvatonten syödä ja nälkään riutuvi itse, niinp' unetonna ma myös monet yöt olen valvonut, monta viettänyt pääksyttäin veripäivää, miehiä vastaan mennyt mittelöhön vuoks Atreun poikien naisten.
Mutta Wäinämöinen kovin halveksii vastustajaa, joka on vailla sekä todellista oppia että miehen suoruutta; hän ei tahdo semmoiselle suoda niin suurta kunniaa, että ryhtyisi tappeluun hänen kanssansa: »En noita pahoin pelänne, Miekkojasi, mieliäsi, Tuuriasi, tuumiasi; Vaan kuitenkin, kaikitenkin Lähe en miekan mittelöhön Kerallasi, kehno raukka!»
Juur' voittaessa, leikkiin innostuin, Hän tähän nukkui rinnoin puhkaistuin. Tuo urhokas! Viel' äsken hänen näin, Kun nuorna, uljahana rynnäkköhön Hän, esteet sortain, riensi eteenpäin Kanuunan liekkiin, miekan mittelöhön; Nyt kylmänä hän hangell' lepäsi, Miss' äsken Ryssäin tulet sammutti.
Lähe miekan mittelöhön, käypä kalvan katselohon!" Sanoi vanha Väinämöinen: "En noita pahoin pelänne miekkojasi, mieliäsi, tuuriasi, tuumiasi. Vaan kuitenki kaikitenki lähe en miekan mittelöhön sinun kanssasi, katala, kerallasi, kehno raukka." Siinä nuori Joukahainen murti suuta, väänti päätä, murti mustoa haventa.
Väinämöinen sanoi: "Sen sinä suorastaan valhettelit, sillä ei sinua silloin nähty eikä kuultu". "Kun ei liene itselläni mieltä ja viisautta", sanoi Joukahainen, "kysyn mieltä miekaltani. Lähde, Väinämöinen, miekan mittelöhön." Väinämöinen vastasi: "En pelkää sinun miekkojasi enemmän kuin sinun tietojasikaan. Mutta en lähde sinun katalan kanssa miekkasille."
Päivän Sana
Muut Etsivät