Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. heinäkuuta 2025
Pianhan minä sen tavoitan ja joudun edellesi. Hyvä kun jäljessä pysyisit! Tokihan tuossa kiireessä. Yhdestä aisasta on reki perässäsi tänäkin kesänä, toisen aisan vetäjä kiipeilee Lapin tuntureilla revontulia haistellen. Semmoinen se on sen kahden köyhän kohtalo, osa ja arpa. Mutta köyhä kun pääsee rikkaan kainaloon, niin on kuin herran kukkarossa.
"Toin ma tänne tuomisia, Paljo pantuja eväitä: Apen aisan taittumia, Anoppeni aiaksia, Ky'yn kyntörahkehia, Oman ohjaksen periä." Tuosta tungime tupahan, Kaivome katoksen alle, Veikon nainen naljasilmä Ei tule likistämähän, Käy ei kättä antamahan; Veikkoni toki tulevi, Tunsi veikko siskoksensa, Kävi kättä antamahan.
Muutamat olivat vielä panneet kalisevan kulkusen aisan sakaraan, jotta nähtäisi, ettei siinä kulussa ollut mitään »naukumamman poikia.» Sattuipa tuttavia tiellä vastaan. »No, mihinkä teitä Jumala viepi?» »Ei meitä Jumala vie», vastattiin, »itsehän me päätäkauten matkalle lähdettiin.» »No, millekä asioille?» »Ka kumman elävän kiinni saimme ja sitä nyt Linnaan kyyditsemme.» »Kummanko elävän. Minkä?»
Esterin sydän löi, vaan hän tarttui ohjakseen ja veti hevosen turvan aisan päähän kiinni. »Lyö nyt ruoskalla!» käski hän poikaa hätäytyneen äänellä. Hevosen oli pakko totella, ja Lauri Holma jäi selän taakse, sinne kauas levenevän maanhalkeaman toiselle puolen, jossa oli päivänkoitto.
Kuin yli ilmain käy sekä taivaan pilvi Olympon hohtavan korkeudesta, kun nostaa Zeus rajumyrskyn, laivoilt' alkoi noin pako, parkuna iliolaisten, noin yli kaivannon sekasortoisesti he syöksyi. Hektorin kaikkine vei tamineineen pois hevot vinhat, vaan väki jäi, syvän kaivannon pysäyttämä, jälkeen. Syöksyen kaivantoon monet raisut valjakot katkoi aisan vaunuistaan, ajajoineen jätti ne siihen.
Kuului suolta ruoskan roiske, Rannalta re'en ratina, Aisan kalke kaivotieltä, Revon hirnunta pihalta; Toivoin tuttuni tulevan, Kaunihini kalkuttavan, Koriani kohti käyvän, Armahaiseni ajavan, Näätäreuhkasen näkyvän, Revonpuuhkan purhottavan.
Ja kun Antti oli noussut ja tammalle sanottu: prpoh! selitti hän: »Join markkinoilta ostin nämä kärrit siltä Keräseltä, mutta toisen aisan päästä vääntyy tuo raherauta...» Miehet ajoivat siitä edelleen äänettöminä. Jussi Vatanen ajatteli asioitansa, mutta Antti ei ajatellut mitään.
Sillä välin olivat jo vieraat ehtineet huoneeseen ja äitini riisui hevosta, mutta minä ehätin hyppäämään hevosen selkään kärryjen aisan päältä ja ratsastin joelle hevosta juottamaan. Minä istuin hevosen selässä koko juottomatkan, ja kun ratsastin takaisin, niin vanhan tapani mukaan ratsastin tallin ovesta sisälle, niinkuin monasti olin tehnyt Vierimän hevosellakin, mitään vahinkoa saamatta.
Alkoi äiti arvaella, Isoseni surkotella: "Kun tulit kummasti kotihin, Pahasti ison pihalle Suottapa rikoit rekesi, Tahallasi aisan taitoit." Pah' oli Wirossa orjan. Olin orjana Wirossa, Palvelin pakanan maalla; Sain orihin orjuuella, Pitkäjouhen juoksennalla, Harjan liina liikkumalla, Villovarsan valvomalla.
Voi minä poloinen poika, Voi poika polonalainen, Kun ma nain vihaisen vaimon, Nain vihaisen, toin toraisen, Valitsin veräjän vörstin, Aisan taitelman tapasin, Saunan lautojen lamojan, Penkin päihen piehtaroijan; Vihoissahan työn tekevi, Ahmissähän äiän syöpi.
Päivän Sana
Muut Etsivät