Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. kesäkuuta 2025
Mitä toivon ja tavoitan, Heimoton, koditon koito? Olen kuin kirottu kirves, Jok' ei hyötyä hyväile, Vaan vahingon, raiskan vuoksi Puusta puuhun käy salolla, Suuret, pienet surmaellen, Kaataen kuningashongat, Ei omaksi onneksensa Eikä kansalle kodiksi. Koti! Surmattu sukuni! Veitseni! Kirottu kakku! Kullervo! Sinulle neuvon Kotisi sukusi löydät!
Minä kiellän sinua täällä millään väellä liikkumasta, kuohahti pastori seisoalleen nousten. Ja minä kielloistasi viis! Ellet minua tottele, etkö luule esivallan käden sinua saavuttavan? Pitkät pihdit, mutta huonot pitäjät. Kuolema sinulle, jos sinut noituudesta tavoitan!
Pianhan minä sen tavoitan ja joudun edellesi. Hyvä kun jäljessä pysyisit! Tokihan tuossa kiireessä. Yhdestä aisasta on reki perässäsi tänäkin kesänä, toisen aisan vetäjä kiipeilee Lapin tuntureilla revontulia haistellen. Semmoinen se on sen kahden köyhän kohtalo, osa ja arpa. Mutta köyhä kun pääsee rikkaan kainaloon, niin on kuin herran kukkarossa.
Mutta samassa, kun tunnen olevani vapaa, muistan minä sen, minkä hetkeksi olin unohtanut, muistan, että isähän on mennyt. Samassa herää minussa toivo, että ehkä hänet vielä asunnostani tavoitan, kun oikein riennän. Ei, hän on jo lähtenyt, tuoss' ovat jälet, jotka kääntyvät tulliportille päin. Katsahdan pihaan.
Ja siinä toivossa, että hänet lossipaikalla tavoitan, nakkaan minä kirjani portista pihaan ja ojennan suoraa katua pitkin ulos kaupungista. Juoksen, minkä jaksan, toivoen joka tien käänteessä näkeväni tutut kärryt. Kiinnitän kulkuani joka kerta, kun tämä toivo pettää.
Parempi kuin on, niinkuin minulla, vaalioikeus ja vaalivapaus. Se on ainoa vapaus, jota minä tavoitan, sillä muutoin luulen minä että me olemme kyllä vapaita tässä maassa.
Sinä pilkkaat minua ... sinulla ei ole sydäntä ... sinä lasket leikkiä pyhimmistä tunteistani ... mutta minä sanon, että sinä loukkaat minua, kun loukkaat häntä ... minä en tahdo sinusta enää mitään tietää ... ystävyytemme on lopussa ... minä menen ... hyvästi! Minne menet, ystäväni? Minä menen Keittokouluun ... en ehtinyt Veistokouluun, mutta Keittokoulussa hänet tavoitan!
Minä ehkä olen keksinyt oivallisen hyvityksen. Varro tässä hieman! Varronko sinua, vai pistänkö itseni koreasti sivulle nyt ja omaan kotooni tavoitan? Mutta taitaapa se toki näyttää niinkuin vähän varkaan kujeelta. Minä varron sinua, mutta koska sieltä tulet, niin rakennan välillemme pienen riidan. Syytä löytään aina. Riidan rakennan ja sitten jätän sinun omalle onnelles.
Paljon kokoontui kansaa kuulemaan, Panu ei saanut sanaa suustaan, kun viha hänessä kuohui ja hidas oli hänen kielensä, hän sydämistyi yhä enemmän ja julisti mennessään tuhoavansa Reidan, missä ikinä hän hänen tiellensä sattui. »Olisit oikea tietäjä, et aseihin turvaisi, vaan sanaiseen sotaan vaatisit, jos vihasi hyvitystä haluaa.» »Suohon sinut laulan, jos edestäni tavoitan!» huusi Panu. »Milloin tavataan?» huusi Reita. »Milloin edestäni tavoitan!» ja sillä uhkauksella hän meni reitalaisten pilkatessa häntä siitä, että aikoi vanhan Lapin tietäjän kanssa sanataistosille ruveta.
Päivän Sana
Muut Etsivät