United States or Montenegro ? Vote for the TOP Country of the Week !
Yhtä hyvin hänen olisin voinut panna Peteriksi". Mutta Sir Peter ei tahtonut myöntää että hänen kaunopuheisuutensa oli turhaan mennyt ja että hänen hartahin toivonsa oli määrätty raukenemaan, ja sanoi sentähden ääneen: "Sinä et ole kuullut mitä sanoin; Kenelm, sinä loukkaat minua". "Loukkaan teitä! Teitä! älkää niin sanoko, isäni, rakas isäni. Kuunnellut teitä!
Ma mustin purjein purressa uin Yli aavojen hyrskiväin; Sä tiedät, kuink' olen murheinen, Ja loukkaat vain mua näin. Kuin tuuli on mieles uskoton, Se liehuu pois ja päin; Ma mustin purjein purressa uin Yli aavojen hyrskiväin. Ja aallot ne vyöryvät tyrskyin Vain rantahan; Ne paisuu, vaipuu hyrskyin Vain santahan. Ne voimakkaat on, nuivat, Yhä saapuvat nuo; Ne viimein vimmastuivat, Mit' auttaa tuo?
Naisen ääni oli kiihtynyt ja itkukas: Mene sinä vaan, et sinä kuitenkaan minusta välitä ... sinä vain minua narraat ... mene sinä vaan sinne kotiisi niiden suurten ja ylpeiden sukulaistesi luo... Hedda, kuule ... sinä loukkaat minua ... elä nyt ... tiedäthän sinä... katso nyt minuun ... istu nyt ... anna minulle kätesi... Anna minun olla. Antero peräytyi ja kiersi toista tietä tuvalle.
Mahdollista on että kaikkien mielestä kenties en ole tehnyt oikein, mutta sinulta odotan hyväksymistä, sillä kaikki kaikki olen tehnyt rakkaudesta sinuun, Hanna. HANNA. Vaikene jumalaton! Sinä loukkaat minua kun sanot rakkaudesta minuun tehneesi sellaista, johon ei yksikään kunniallinen mies olisi suostunut. Minä halveksin sinua.
»Kuulehan nyt poikaseni, kaikki nuo selitykset muuttavatko ne sinusta millään tavoin viitosiasi ja kuutosiasi? Jos sinä putoat jokeen tai vierit portaita alas ja loukkaat itseäsi, auttaako sinua, jos voit kertoa, mistä se johtui? Ymmärrätkö!... Ja kun minun nyt täytyy rangaista sinua, ei asia käy paremmaksi silti, että kerrot, mistä se johtui.
Oli ihan todellinen suuttumisen vaara lähellä. Hän penäsi: Durak kuin durak! Kuinka?... Eh?... Tarkoitan itse... herranähköön... Loukkaat... Aivan hän oli työnsä keskeyttää. Loukkaat! ynseili Iivana ja tenäsi kuin puoli vihassa: Sitä minä vain sinulta peräsin, että mitäs siitä seuraa, jos Aleksei Aleksejevitsh Smirnoff ja?... Ymmärrätkö?... Eh sinä! Vihaa se jo tavallaan oli, toraa ja torailua.
ANTONIUS. Puheillasi vain loukkaat; vaiti siis! ENOBARBUS. Niin oikein, vaikenen kuin kivi. CAESAR. Tuon puheen min' en moiti sisällystä, Vaan tapaa. Mahdotontahan on meidän Pysyä sovussa, niin meill' on luonteet Ja toimet erilaiset. Vaan jos siteen, Meit' yhdistävän, tietäisin, niin totta Maailman hakisin ma päästä päähän. AGRIPPA. Suvaitkaa, Caesar, CAESAR. Puhu, Agrippa!
Tästä päiväst' alkain Sua huvikseni käytän vaan, ja nauran, Kun sappes paisuu. CASSIUS. Näikskö siis on tullut? BRUTUS. Paremmaks soturiksi sanot itses: Osoita se ja toteen näytä kerskas; Mua huvittais se. Minä mielelläni Hyväksi käytän jalon miehen opit. CASSIUS. Mua yhä loukkaat, Brutus, yhä; sanoin: Vanhempi sotur', enkä parempi. Sanoinko: parempi? BRUTUS. Se mulle yhtä.
Mutta sinun on muistettava, että oltuani nyt ylämailla, olen nähnyt hyvän joukon ihmisiä, joilla on sellainen nimi. Ja paras minkä heistä voin sanoa on, etteivät he pesusta ollenkaan pahenisi.» »Tiedätkö, että nyt loukkaat minua?» kysyi Alan hiljaa.
»Sinä unhoitat», virkkoi hän, »oman kuntosi ja mielenjaloutesi, kun näin loukkaat aivan turvatonta olentoa, jonka kohtalo on niin kokonaan annettu sinun valtaasi. Tiedäthän, kuka ja mitä minä olen, ja kuinka mahdotonta on, että Menteith taikka sinä voisitte minulle puhua muusta rakkaudesta kuin siitä, mitä ystävälle suodaan. Tiedäthän, mistä kurjasta suvusta minä luultavasti olen syntyisin.»