Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. heinäkuuta 2025
Makaava nousi puoleksi ja laski kirjan pöydälle viereensä. Lääkärin silmä katseli sen nimilehteä. Se oli Don Quixote. Oi! se on taskukirjani ja veitseni. Kiitoksia paljon. Minä kaipasin niitä aamulla! Kun lääkärille ei tarjottu tuolia, otti hän semmoisen itse. Kartanon-omistaja katseli häntä vähän epäillen, vaan tarttui kohta taas kirjaan ja rupesi koiraa silittämään.
Minulla oli oma, vanha talrikkini, johon oli ruskealla värillä maalattu sotalaiva täysissä purjeissa ja jota Peggotty oli tallettanut jossakin koko ajan, jona minä olin ollut poissa, eikä olisi tahtonut särjetyksi, sanoi hän, vaikka olisi saanut sata puntaa. Minulla oli oma, vanha mukini, johon oli piirretty David, ja oma, vanha, vähäinen veitseni ja kahvelini, jotka eivät pystyneet mihinkään.
Hänen täytyy kuolla, ja jollet sinä väisty matkaasi, saat seurata häntä helvettiin." Vimma, jommoista en koskaan ennen ollut tuntenut, valtasi minut. "Mitä on tämä vanha mies tehnyt, herättääkseen verenhimoasi, sinä kehno, tunnoton pelkuri", huudahdin, hyökäten Festiä kohti, pistääkseni veitseni hänen rintaansa.
Tästä mieleni pian tulta iski ja koska hän taasen mulle antoi tämän häpeänimen, niin veitseni rintaansa löin ja henkensä heitti. Silloin metsään pakenin ja samalla retkellä seison tässä nyt. K:N EM
Silloin Joosepin onnistui, kasvot muuria vasten painettuina, tarttua kotkan kynsiin rautakourillaan ja pakoittaa vastustavaa eläintä jättiläisvoimalla loukkuun, sill'aikaa kun tämä nokallaan hakkasi hänen käsiänsä ja käsivarsiaan. Veitseni, vedä ulos veitseni minulla ei ole yhtään kättä vapaana, huusi hän Wapulle.
"Kyllä voin olla siksi kauan veden alla", sanoi Syphax jonkinlaisella ylpeydellä, "että vaikeasti pyydystettävä ja epäluuloinen krokotiili kotimaani virroissa luuli minua kaislikkoon heitetyksi gasellin raadoksi ja kauan katseltuaan aikoi käydä kimppuuni. Silloin työnsin veitseni sen vatsaan. "Tuo pienisilmäinen Narses muistuttaa hiukan krokotiiliä.
KULLERVO (yksin oikealta, kotvasen jälkeen Ilvon). Aurinko ylinnä käypi, Minä astelen alinna Laske, kiekko, lännemmäksi Että iltakin tulisi, Lyhenisi orjan päivä. Ei iloa auringosta Sydämmelle sorretulle. Työni, halpana pidetty, Ei ylennä toivoani. Ruoka ainoa iloni, Ruunan ja minunkin palkka. Oksalla viserrät, lintu: Syö evästä, syö evästä! Istunkin, evästä kaivan. Istuu mättäälle. Mätäs ei kohtele kovasti, On hellä, hyvänsävyinen. Vetää kakun kontista. Tässä painava palanen, Somakin, sileä päältä, Kuin sepon emäntä itse, Jollei silkkoa sisässä. Tule, veitseni, tupesta, Isäni pyhä perintö, Ainoa sukuni muisto. Tarkastellen puukon terää: Miks yksin minulle jäitkin Sinä rauta rakkahinta? Jäitkö koston käskijäksi? Untamonko pään varalle? Voisit säiläksi venyä. Taas viserrät, pieni lintu: Syö evästä! käsket. Viillän! Eikö pysty? Viillän, viillän! Kivikö karahti sieltä!? Puukkoni terän musersi! Katkerasti itkien: Yks oli veitsi veikkoutta Isäni kotoa mulla, Senkin pirstoiksi piteli Pahan vaimon paistinkakku. Untamo kotini poltti, Koko heimoni hävitti, Hän kapalossani multa
Mitä toivon ja tavoitan, Heimoton, koditon koito? Olen kuin kirottu kirves, Jok' ei hyötyä hyväile, Vaan vahingon, raiskan vuoksi Puusta puuhun käy salolla, Suuret, pienet surmaellen, Kaataen kuningashongat, Ei omaksi onneksensa Eikä kansalle kodiksi. Koti! Surmattu sukuni! Veitseni! Kirottu kakku! Kullervo! Sinulle neuvon Kotisi sukusi löydät!
Tuo kreikkalaisnulikka joka on astunut minun intohimojeni tielle, joka tuhosi minun hyvät suunnitelmani, joka luiskahti käsistäni juuri kun veitseni oli valmis juomaan hänen kirottua vertaan hän ei pääse toista kertaa kynsistäni. Mutta miten kostan? Se täytyy kypsäksi miettiä.
Veitseni, jos vaan voisin saada veitseni esille, huusi Jooseppi. Wappu heitti oven auki: Tänne Jooseppi, ulos vapaasen ilmaan tuossa ahtaassa pesässä et voi sille mitään. Vaan Karhu-Jooseppi ei juossut pakoon. Niin totta kuin Jumala elää, en liikahda paikasta ähkäsi hän. Vielä hetken aikaa voitto oli epätietoinen.
Päivän Sana
Muut Etsivät