United States or Barbados ? Vote for the TOP Country of the Week !
Samassa kuultiin ääni takanamme: Oikein, miehet, sitä se juuri tarvitseekin, ja kun katsahdin puhujaan, näin Jaakon isän lähestyvän. Jaakko kömpi ylös, aikoen ruveta uudestansa koettamaan voimiansa ja puukkonsa terää. Mutta kun näki isänsä seisovan edessänsä, säikähtyi hän niin, ett'ei osannut mennä mihinkään. Isä kysyi pojaltaan: Missä rahani ovat, koska sinä kumminkin olet ne varastanut?
"Kirous palatkoon päänne päälle", vastasi toinen ääni, joka ei myöskään ollut vallan vieras; "se on minun äitini kieli, ja joka sitä kiroo, pääsee minun miekkani terää maistamaan, olkoonpa hän vaikka ritari Harald". "No, no", kuului Harald'in sanat, "ei riitaa nyt. Nyt kuulustelkaatte tältä kokoontuneelta kansalta, ovatko kirkkotiellään missään tavanneet pakenijamme". Puhujat lähenivät ovea.
Kun oli hyvät vuodet, eli hän pienessä torpassaan suuren perheensä kanssa niinkuin pellossa. Torppa oli hyvässä kunnossa ja kasvoi täydeltä terää. Laillaan hän käytti vuoroviljelystäkin pienellä tilallaan, ettei maa väsyisi yhtä lajia kasvaessaan.
Muutoin Herra Kiesus! tästä leimahtaa ja läimähtää. Tuletko? AAPO. Minä tulen. Mutta vielä yksi sana. TUOMAS. Ei auttaisi nyt tässä tuhannenkaan sanaa. JUHANI. Ei vaikka jokaisella sanalla olisi tuhannen miekkaa. EERO. Ja jokaisella miekalla tuhannen terää. JUHANI. Tuhannen tulta-iskevää terää. Niin juuri; ei auttais sittenkään.
Yhä enemmän noista sanoista tuimistuneena paljasti Steinberg miekkansa ja huusi: Vetäkää heti miekka, tahi lyön kuoliaaksi teidät, hävytön poikanulikka, senkin räätälin jälkeläinen, noita-akan naurettava ihastelija! Vetäkää, sanon minä... Mutta aikeessaan pysyen irrotti Aadolf miekkansa kannikkeesta paljastamatta terää.
Tuolla meren rannalla kuusikossa oli suuri muurahais-keko korkean kuusen juurella ja tämän keon ääressä kasvoi pieni puolukka. Oli jo sydän kesä; kaikki ruohot heilimöivät, viljat tekivät jo terää, kun se vasta nupulle puhkesi.
Hetkisen kuluttua tunsi hän mielensä keventyneen; hän pyyhkäsi kädellään otsaansa ja otti kirveen maasta, tarkasteli sitä säteilevin silmin ja suuteli sen terää. Kuka sen voi tietää, mikä hänet nyt niin äkisti iloiseksi teki. Hänen silmänsä sattuivat kirveen varteen ja hänelle johtui mieleen, kuka sen oli tehnyt äitillensä.
Minulla on niin paha elämän laatu, että yksitoikkoinen muutteeton elämä tummentaa ja tylsentää ajatuksenkin, on kuin aurinkokaan ei paistaisi täydeltä terää. Kenelläpä tuo ei niin liene. Niin minullakin on ja näyttääpä muutteeton elämä painavan rahtikoninkin mielen alas. Jertta ei ollut keskusteluun ottanut ollenkaan osaa.
Siksi tahtoisin mielelläni jo nyt tietää, miten aiot sinä kohdata niitä vaikeuksia, joita kansan villitykset ja ajan harhaopit kenties kerran sinunkin tieliesi valmistavat. OLAVI: Isä! Monet uudet ajatukset tekevät terää minun sydämessäni. Mutta älä vaadi minulta vielä sen tarkempaa selitystä! Ainoa, minkä jo saatan sanoa sinulle, on että pelkään pian näkeväni vain harhaoppisia kaikkialla.
Sen hän asetti viereensä maahan ja laskeutui taas kyynäspäänsä varaan. "Etkö tule hiukan lähemmäksi tulta, Halket?" kysyi englantilainen. "Ei, kiitos, yö on lämmin." Vähän ajan perästä Peter Halket veti esiin vyöstään pienen jahtiveitsen, jolla oli karkeatekoinen puuvarsi. Pieni, sileä kivi oli hänen vieressään, ja hän hieroi veistä edes takaisin siihen, vähän väliä tunnustellen sormellaan terää.