United States or Madagascar ? Vote for the TOP Country of the Week !
Benjamin Perttilä muuten tunnettu kotikylässään Pennan nimellä punnitsi kirvestä karkeassa kourassaan, katseli sen vielä terävää terää ja arveli hämillään, että taatto saisi kernaasti pitää sen takanaan; Perttilässä oli kyllä kirveitä riittämiin.
Kaksi renkiä oli samana iltana tullut kotia niityltä, toinen korjauttamaan viikatteen terää, joka oli mennyt poikki, sepän luona, toinen parannuttamaan käärmeen pistosta erään tietäjän luona. Varhain seuraavana aamuna he taas palasivat niitylle. Viikon viime päivänä tuli Esa kotia. Kuinka iloinen hän oli, sulkiessaan syliinsä lapsen, jonka isä ei hän ollutkaan!
Sen kun virkkoi, päin sill' erää korskasti jo kannustaa, heristäen miekan terää, katsomatta taa. Toinen vimmass' ett' on vihan, siit' on huoleton, jääköön, tulkoon yhtä ihan yltyneelle on. Seisahtua ei hän aio, kohti häll' on kulku vaan; maistaa hältä miekkaa sai jo poika aromaan. Nousi parku, pauke, koki kostoon rynnistää kumppanit, mut korkein toki viel' on Stoolin pää.
Kaikk' on kaunistettu sangen Hohtoisaksi; huoneitten Räystäät, katot, harjat Täyttää sadat tähti-sarjat Loistollaan. Kehä kirkas päivän terää Piirittää ylt'-yltänsä, Varmaan talvi tällä erää Viettää nimipäiväänsä, Senpä juhlan tähden Koristaikse kaikkein nähden Loistamaan. Katso vuoret, kummut, mäet, Metsät, laaksot, maat ja suot: Kiillon kaikkialla näet, Mihin vaan nyt silmäs luot!
Mistä se on saanut saksalaisen nimensä, en tiedä, ellen saa kirjoista selkoa, mutta kauniimpi se ainakin on, kuin latinainen nimi". Samoin kuin "Edelweiss" Alppein vuorilla, Vilun-ihanakin Suomessa tekee terää lumen alla, josta tämä kukkanen selvästi on saanut suomalaisen nimensäkin. Se on yksinkertainen, ujo ja sininen kukka, välisti valkoinenkin ja valkohatuinen.
Helena armas, pyydän, aseet riisu Sa Hectorimme yltä; jäykkä solki Hurmaavan valkokätes koskentaa Enemmän tottelee kuin miekan terää Tai Kreikan jännevoimaa; enemmän Kuin kaikki saaren kuninkaat voit sinä: Aseista päästää suuren Hectorin. HELENA. On ylpeyteni häntä palvella. Niin, minkä näin teen velvoituksesta, Vain kauneuden-mainettani lisää, Ihanpa itsenikin himmentää.
"Minä täällä käyn salaten jotain sinulta, Liv", sanoi hän vitkastellen, veti puukkonsa tupesta ja koetteli sen terää pöydän syrjässä. "Muistatko mitä kerroin sulle mustalaisista taannoin?" kysyi hän ja hakkasi puukolla pöytään. "Sen luulisin varsin hyvin muistavani", vastasi Liv.
»Joutuiko tyttö Allan Verikäden haltuun sinun heimokuntasi luultuna tyttärenä? Sitten hänen verensä on punannut väkipuukon terää eikä sanomasi ole semmoinen, joka voi pelastaa tuomitun henkesi.» »Jos henkeni riippuu hänen elämisestänsä, niin se on täydessä turvassa», vastasi rosvo; »sillä tyttö elää vielä. Mutta henkeni riippuu heikommasta siteestä Diarmidin pojan häilyvästä lupauksesta.»
Mutta kun hän nuorten miesten puoleen kääntyi, sai hän mielet liikkeelle, ja kun lähtö tuli, tarjoutui heitä mukaan enemmän kuin voitiin ottaa. Kauan oli siitä, kun oli sotaa käyty, mutta vanhat tarinat elivät ja mieliä palamaan panivat. Saipahan kerran tämäkin poika sotaan lähteä! huudahti nuorista miehistä muuan aseitaan tarkastaen. Tuolla tapparalla...! ja hän välähytti kirveensä terää.
Sodassa johti Sebituane itse joukkojansa, ja vihollisen ilmestyessä koetteli hän sotatapparansa terää, kehuen sitä kyllä teräväksi ja uhkasi, että joka selkänsä kääntää viholliselle, hän saisi siitä maistaa. Sebituane oli niin nopea juoksemaan, että jokainen tiesi, ettei pelkuri päässyt häntä pakoon.