United States or Christmas Island ? Vote for the TOP Country of the Week !
Minä voisin sen tehdä, jos vain oma onneni olisi kysymyksessä, mutta minä en voi, kun tiedän, että ennen kaikkea on kysymys hänen onnestaan. Sentähden rikon minä siteet Pennan ja minun välillä. Sentähden täytyy minusta tulla Bertelsköldin puoliso. Se ei tule tapahtumaan, ei, se ei tule tapahtumaan, niin kauan kuin minä elän! huudahti nyt yht'äkkiä kiivastunut isä.
Se hoitakoon itse itsensä. Mutta minkätähden? Se ei liikuta ketään. En rupea enää koirana olemaan. Tahdon kuolla sotamiehenä. Mutta nythän on rauha. Se on sama. Minä tahdon tapella. Kai kerta tulee sotakin. Mutta ei kai kuningas voi sotaa hankkia, antaakseen enolle tilaisuutta tapella. Pennan täytyi myöntää, että se ei juuri ollut luultavaa. Mutta se on sama, arveli hän.
Benjamin Perttilä muuten tunnettu kotikylässään Pennan nimellä punnitsi kirvestä karkeassa kourassaan, katseli sen vielä terävää terää ja arveli hämillään, että taatto saisi kernaasti pitää sen takanaan; Perttilässä oli kyllä kirveitä riittämiin.
Mitä minun pitää kirjoittaa? kysyi Eerikki, nauraen suuttumuksensa sekaan, sillä ensi kerran kuuli hän Pennan joka ei ollut mikään kynämies ja tuskin osasi piirtää puumerkkiäänkään tahtovan käyttää kirjoitusmiehen apua. Kirjoita niinkuin minä sanon, vastasi Penna tärkeännäköisenä. Ja Eerikki kirjoitti kääreessä olevalla kädellään: "Koska olen nauta ja olen pukannut isäntääni. Minä ollut kapakassa.
Bertelsköld oli nukahtanut; tunnin lepo vahvisti vähän hänen voimiaan. Ester istui hänen päänalustansa vieressä välittämättä palvelijan kummastelevista katseista ja sai Pennan katkonaisista kuiskeista jonkinlaisen selon siitä, mitä oli tapahtunut. Nyt heräsi kreivi, katseli häntä pitkään ja surullisesti ja viittasi molemmat miehet poistumaan. Hän jäi kahden kesken nuoruutensa lemmityn kanssa.
Nuori talonpoika astui nyt suuren luukun äärestä pari rohkeaa askelta eteenpäin ja tarttui tervaisella kourallaan Paulin hienoon kreivilliseen kätöseen. Kas, hyvää päivää, Pertensölt, sanoi hän suomalaisella murteellaan. Näyttääpä siltä kuin olisimme sukua toisillemme. Minä olen Joonas Perttilä, Eerikki Ljungin nuorempi veli ja Perttilän Pennan ottopoika.
Mutta Pennan täytyi välttämättömästi saada selko siitä, mitä hän oli tehnyt, ja päästäkseen hänestä rauhaan täytyi Eerikin vihdoinkin luetella hänen urotekonsa, alkaen hyökkäyksestä kreivi Bertelsköldiä vastaan aina siihen, kun hän alkoi juovuspäissään mellastaa ja uhkasi valtiopäivämiestä kirveellä.
Pennan oli käynyt niinkuin monen muun hidasluontoisen, että kun hän oikein oli ennättänyt miettiä uutta ja odottamatonta onneansa, oli hän tuota pikaa silmittömästi rakastunut tai ainakin luullut rakastuneensa.
Pennan povesta pääsi huokaus, joka hyvin paljon muistutti erään nelijalkaisen eläimen rintaääniä, ja hän kertoi omalla tavallaan mustasukkaisuudestaan, joka oli alkanut leikkituvan luona Larssonin puutarhassa, vahvistunut Esterin pilkanteosta, yltynyt kapteeni Gastin puheista ja viimein soaissut hänen järkensä niin, että hän kadotti kaiken mielenmalttinsa.
Jos en enää purjehdikaan mieleni mukaan onnen merellä, niin tahdon näyttää heille, että olen vedenalainen riutta, ja he joutuvat haaksirikkoon minuun törmätessään. He saavat maksun kaikesta, ja hyvän hyyryn he saavatkin kuninkaan sormuksesta! Näitä kostontuumia hautoen riensi Gast tiehensä valoisassa yössä, Pennan häntä huomaamatta. Mutta nyt kuului muutamia sanoja tuolta alhaalta.