Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. kesäkuuta 2025
Velan perijä näytti. Tänä viime talvena. Mihinkä sinä ne rahat panit. Vitkastellen vastata jurautti Aatu, että hän on maksanut toiseen paikkaan. Mihinkä? Missä se on se maksettu kirja? Poltin. Poltit sinä sen... Piruko häntä lienee opettanut tuon nimensä kirjoittaa töhräämään.
Nyt katseli hän niin oudon hellästi Liviä ja silitteli hänen päätänsä muutaman kerran. "Sinä kaiketi pidät hänestä, sinä", sanoi hän vitkastellen. "Sen teen", vastasi Liv, luoden silmänsä alas. Hän aikoi juuri sanoa enemmänkin, mutta sydän sykki niin ankarasti samassa.
Me lähdimme vitkastellen laskeutumaan jäljestä, kävelimme vierekkäin hiljalleen yösumun laskeutuessa järvelle ja niityille... Sinä yönä minä valvoin ja kirjoitin runoa, varkain kirjoitin makuullani vintillä, veljesvuoteella, toisten nukkuessa. Mitä Iida teki toisessa ullakkokamarissa, tyttöjen sisarvuoteella, sitä en tiedä. Arvatenkin hän nukkui.
Nöyrästi, vaikka vähän vitkastellen, otti Helga paahtimen, luoden aran katseen Kalleen, joka sänkynsä laidalla veti saappaita jalkaansa. Söderlingska otti rainnan ja aikoi mennä, kun kääntyi ovessa takaisin. Kuka lie jättänyt syöttejä koukkuihin mätänemään kala-aitan kynnyksen eteen? Jäivät siihen eilen, kun tulitte, sanoi Kalle. Jäivät.... Kyllä ne vielä turskalle kelpaa, sanoi Söderling.
Ruistalkoon loputtua oli Uotilan väki vanhan tavan mukaan käskenyt pelimannit taloon, ja pitkälle pimeään elokuun yöhön tanssia tepisteltiin tuvassa ja huviteltiin täydestä sydämestä. Kerran kun tanssi juuri oli parhaillansa, lähti Lauri ulos pihalle ja astui vitkastellen sen poikki sitä tietä kohden, joka suurelle maantielle johdatti.
"No eihän toki kahvi niin pahalle uudessa kodissasi maistune", sanoi hän, luoden suuret lemmelliset sinisilmänsä Simoon ja kumartaen pitkän hoikan vartalonsa hänen puoleensa, "voithan nyt sentään toisenki kupin juoda". Vitkastellen noudatti Simo kehoitusta. Seuraavana kesänä tehtiin vielä kaikki työt sekä Leppiniemessä että kotona yhteisesti. Syksyllä vasta muutti Simo Leppiniemeen asumaan.
Isällä oli jo ankara sana huulillaan, kun äiti, ihastuksissaan tämän ylhäisen herran kohteliaisuudesta ja alentuvaisuudesta, rupesi hänen ja tyttärensä liittolaiseksi. Voisihan Lassi seurata herra kreiviä Perttilään? sanoi hän nöyrästi kysyen. Pojan nimi oli näet Lassi. Kreivin vuoksi olkoon menneeksi, vastasi Larsson vitkastellen. Mutta ei ole Perttilään niin varmasti luottamista.
Miehet menivät, mutta Guro oli hiipinyt taloon ja istui kyyryssä oven vieressä. Aslak kääntyi tuolilla. "Olihan sinun meneminen häihin tänään, äiti", sanoi hän. "Minä olen mieluummin sinun luonasi nyt", vastasi Guro. "Täällä on ainoastaan tilattu sijaa kahdelle", sanoi Aslak vitkastellen. "Voithan sitten tilata kolmannenkin". Aslak puri sormiansa.
"Ei suinkaan kukaan tahdo moittia sinua mistään", sanoi Baard vitkastellen, jotain hänen piti sanoa. "Jos ei muut, niin ainakin minä itse" vastasi Marit. Siitä asiasta ei puhuttu sen enempää. Marit katseli uteliaasti ympärillensä. "Vai täälläkö sinä olet asunut niin kauan, Eli", sanoi hän viimein; "Skjöltessä on somempi", lisäsi hän.
"Minä täällä käyn salaten jotain sinulta, Liv", sanoi hän vitkastellen, veti puukkonsa tupesta ja koetteli sen terää pöydän syrjässä. "Muistatko mitä kerroin sulle mustalaisista taannoin?" kysyi hän ja hakkasi puukolla pöytään. "Sen luulisin varsin hyvin muistavani", vastasi Liv.
Päivän Sana
Muut Etsivät