United States or Serbia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Olisi ne muuten naapuri kai jo aikoja sitten vienyt. Siellä oli akka taas mahallaan kalliolla. On varmaan valvottu koko yö, vuorotellen vahtia pidetty. Oletteko tekin ollut jo tähystämässä? kysyi Helga. Olin jo, kahvin kiehuessa. Missä lie itse Korsu poikineen, koska heitä ei ole näkynyt pariin päivään. Luultavasti makaavat Ulkokarilla väijymässä. Turhaan silloin täältä kiikaroidaan.
Hetken kuluttua sanoi Söderlingska taas: Pastori lupasi tulla siunaamaan sen ruumiin.... Sittenhän on kaikki hyvin tehty ... kaikki, kaikki! puhkesi Helga. En tiedä, onko kaikki tehty, mutta en ainakaan minä tiedä, mitä pitäisi vielä tehdä paremmin, jurahti Söderlingska. Ja olisiko tarvinnut autuudekseen sitäkään ... koska uskolla pääsee? Jumala siitä meitä kerran vielä palkitsee.
Ken nyt pelkäis, houkka oisi, Kun ei noihin luottaa voisi. Tuokin toistaa: Kansa Suomen Jättää öisen vuotehen. Kello soinut, tullut huomen, Miehet rientää pellollen. Huone kaunistelkaa, naiset, Kohta saatte kampiaiset! Suomen kansaa muistaissamme, Yli muita tuntoon lyö Nimi oivan johtajamme, Jonk' ol' suurin vaiva, työ. Palkitkoon häll' Taivaan Luoja, Kaiken hyvän lahjan tuoja! Helga raukka.
Siitä asiasta ei puhuta sen enempää ... ei nyt eikä vasta. Helga poistui allapäin aittaansa. Hetken päästä meni hän sieltä tupaan. Söderlingska pysytteli ulkotöissä koko päivän ja vältti joutumasta kahdenkesken kenenkään kanssa. Ja niin oltiin Saukossa vaiti monta päivää. Tehtiin työt puhumatta, istuttiin pöydässä, tultiin yhteen ja erottiin sanaa vaihtamatta.
Saattoihan se hyvinkin olla hänen lahjansa, koska Helga on tietävinään, mistä sitten tiennee. Söderling rauhoittui rauhoittumistaan. Kun vain saisi Kallen samaan uskoon. Luulisi tuon tästäkin ymmärtävän. Mutta Kalle oli yhä samallainen, kävi päivä päivältä yhä kankeammaksi ja jurommaksi. Taas hän souti merelle, taas hän näkyi siellä kävelevän ja tähystelevän ja niinkuin haraavan.
Kun se taas alkaa tällä tavalla, niin sitä kestää yhden itätuulen ajan. Helga yksin jäi tupaan pistämään verkkoaan, poskessa hehkuva täplä ja kuumeinen silmä kyyneltä keittäen. Käpy keikkui laihoissa, hermostuneissa sormissa, kurahtaen silmukan läpi ja vetäisten siihen rasahtavan solmun.
Helga sanoi jotain, jota Söderlingska ei kuullut. Sitten Kalle taas sanoi: Ei, ei, kyllä minä aivan hyvin tiesin, mitä tein: tunsin heti, niinkuin olisin tehnyt ryöstömurhan. Sen minä tunsin. Sillä minä sysäsin sen menemään siksi, että minä ajattelin, että jos sillä siinä on rahaa, niin silloin ei kukaan pääse sitä minulta perimään. Sinä olisit ehtinyt sen pelastaa?
Aamupäivän sitten Helga Pöydän luona työskenteli Suuren peilin suosiossa; Viivat laati säntillensä, Kulmansa harjoin haraili, Leuvat latoi, jatkoi hiukset, Lipoi vettä vaattehille. Iltasella keito kukka Taasen kiitää tanssiloissa, Kaunihiksi kiitetähän. Siit' on harmi Helgasella Kun ei kylän nuoret tiedä Ett' on Helga taideniekka, Kauneus omoa-työtä, Oman vaivan viljehestä.
Vaan jos se ei uponnutkaan, niin se ehkä vielä löytyy. Ei se löydy. Ei se löydy ... ei jumala anna sen milloinkaan löytyä. Ethän voi sitä tietää. Ei, ei, jumala tahtoo meitä rangaista meidän syntiemme tähden. Ei koskaan pääse se siunattuun maahan eikä sen sielu saa koskaan rauhaa. Helga istui yhä kirstunsa kannella, etukumarassa, ruumistaan huojutellen ja käsiään helmassa puristellen.
Syynä siihen oli Helga ja Fanny neitten välillä syntynyt jupakka erään leivosmaljan omistuksesta, ja kina päättyi siten että ensin malja ja sitten neidet vyörivät alas pitkin porstuanportaita pihaan, jossa molemmat nuoret neitoset piehtaroitsivat hiekassa ja ulvoivat kuin taistelevat indiaanit.