Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. heinäkuuta 2025
Joka kerta, kun André oli pitänyt puheen Finmarkenin asuttamisen tärkeydestä, lausui Lamik Rikkut, vastustamisen sijasta, ain'ijan kohta ja säntillensä hänen hyväksyntänsä ja vahvistamisensa "amen'ella". André raivostui ja polki kenttää niin että tömisi samalla, kun lappalaispoika katseli hänehen lempeillä silmillänsä, nosti kätensä ylös ja rukoili, "ett'ei hän vihastuis."
Perakoilla piot päätti, Suuret tulensa savulla. Ei se virttä väärin laula, Joka oike'in osaapi Panna sanat santillensa, Että nuotti nouattaapi Kellosepän kelvollisen Könnin kuuluisan tekeitä. V
Mun terveiseni ainoat On, että hältä pirston akkunat. Rakastuneita täällä täytyy huvittaa Nyt yöksi jollakin, mi heidän asemaa Voi aivan säntillensä kuvaella. Ihk' uusi laulu! nähkääs vaan! Ja loppukertuu lujaa lauletaan! Yks hiiri kellarissa niin Söi voita vaan ja rasvoi, Ett' niinkuin tohtor Lutherin Sen ihravatsa kasvoi.
Aamupäivän sitten Helga Pöydän luona työskenteli Suuren peilin suosiossa; Viivat laati säntillensä, Kulmansa harjoin haraili, Leuvat latoi, jatkoi hiukset, Lipoi vettä vaattehille. Iltasella keito kukka Taasen kiitää tanssiloissa, Kaunihiksi kiitetähän. Siit' on harmi Helgasella Kun ei kylän nuoret tiedä Ett' on Helga taideniekka, Kauneus omoa-työtä, Oman vaivan viljehestä.
Hän koetti wiettää raskaita hetkiänsä kaswitarhansa turwe=penkilläkin, mutta hänen surunsa kiihtyi waan siellä. Poissa oli nyt lempeä, hento olento, joka niin monta hauskaa hetkeä oli hänelle tuottanut. Poissa oliwat ne toimeliaat kädet, jotka oliwat niin nopeat ja osaawat kaikki asiat säntillensä tekemään ja laittamaan. Surkastunut oli kaswitarha, kun sitä hoitelewa henki oli paennut.
Siinä siitteli sukunsa, Kasvatteli kaltaisensa; Vaan ei saanut sille vielä Lauluääntä laitetuksi Tällä maalla täyellistä. Otti matkan ulkomaalle Mennäkseen meren ylitse, Siellä nuoret nuotin oppi, Lapset kululle osasi, Kerkesi keväillä tänne, Pani sanat santillensa, Aivan äänellä samalla, Emän entisen tavalla.
Sen mä mieheksi sanoisin, Luulisinpa laulajaksi, Joka saisi sattumahan Sanat kaikki santillensa, Että kaksi äänellistä, Eli kaksi äänetöntä, Kaheksan tavausta kanssa Ain' ois pantu paikallensa, Oikein sattunut somasti, Ruvennut runorivihin. Niin on runo rustattuna Muka laatunsa mukainen, Muutoin on lamassa laulu, Virsi pitkäkin pilalla.
Vasta kun ol' äänehensä rukouksen päättänyt, tuli ukko säntillensä, hatun painoi päähän nyt: "Syösköön vaikka lemmon kansa vastahamme joukkojaan, eipä hätää Herran kanssa, hurraa pojat, eespäin vaan!" Sitten koitti ryntäystä uskoineen ja miehineen; pelkoa ja epäilystä nyt ei päässyt sydämeen. Ydin nuori, vanha pinta, pilaa, totta vuorojaan, lumitukka, tulirinta, näin käv' ukko kulkuaan.
Vielä aterian päätyttyä istuivat he kotvan aikaa voimatta lähestyä toisiansa ja keskustella vapaasti toistensa kanssa, kun sovinnaisuus ja talon tavalliset hovitavat, joita seuranainen rva de Silvis epäilevin silmin aina tarkkasi, olivat säntillensä noudatettavat. Vihdoin piti oppitunnin alkaman.
Delphini makaa varppi-ankkurissa. Me hakkaamme köyden poikki ja lähdemme heti, sekuntiakaan hukkaamatta. Aivan niin! Panettakaa lyhty ison maston päähän. Yö on pimeä ja me saamme sakean sumun. Meidän täytyy pitää varamme, ettemme eksyisi, palatessamme laivaan. Teidän täytyy siis pitää se varokeino että soitatte kelloa 9:sästä alkaen. Käskynne noudatetaan säntillensä, kapteini.
Päivän Sana
Muut Etsivät