Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 27. heinäkuuta 2025


Tää koti, kolkko nyt, oil miehen aikanansa, Jonk' elonveri voi vain maalleen virtailla. Silmänsä valoisa, se näki kansassansa Vain suurta, jaloa, isänmaanrakkautta. Itsensä uhraavan hän näki kansan täällä, Ja kaunihiksi loi hän Pohjan maisemat. Täht'-öissä kirkkaissa hän talvisella säällä Ties' kansan kärsineen sen vaivat katkerat.

Haapa yhtehen parani ehommaksi entistänsä, kasvoi päältä kaunihiksi, alta aivan terveheksi. Siitä koitti voitehia, katselevi katsehia, koitteli kiven koloihin, paasien pakahtumihin: jo kivet kivihin tarttui, paaet paatehen rupesi.

Pian pääsi terveheksi; liha kasvoi kaunihiksi, alta aivan terveheksi, keskeä kivuttomaksi, vieriltä viattomaksi, päältä päärmehettömäksi, ehommaksi entistänsä, paremmaksi tuonoistansa. Jo nyt jaksoi jalka käyä, polvi polkea kykeni; ei nuuru nimeksikänä vaikerra vähäistäkänä.

Tildan ja Matinkin väli oli aivan ennellään ja minä luulin heidän toivovan, jotta 'kyllä aika kaikki muuttaa, kaunihiksi karunkin pellon. "Ihmeekseni kuulin sitten, kevätkesällä kirkonkylästä pois ollessani, että Ilolan Mattia ja Kivelän Kaisaa oli kirkossa kuulutettu.

Virhinensä Ellini Kaunis on, mun lempeni Saanut, muut ei konsanaan, Hän taas minun vaan! Virhe kaunistaa. Silmässä on neitosen Pienen pieni virhinen. "Tuota ihaelet! miksi? Voiko väittää kaunihiksi? Moinen virhe silmässään! Miellytä ei ensinkään!" Pinnalla kun tähtyen Huomaa himmin pilkkusen, Selvemmin se voinen toistaa, Miten itse tähti loistaa Kirkkahasti; vertailla Haluamme kaunista.

Sa siunannut oot aseitamme, kun pakoon lyötiin vainon , myös siunaa rauhanaskartamme, tee kaunihiksi kansan työ. Miss' äsken hurme maata kasti, suo oraan itää runsahasti. O Herra, siunaa Suomen kansa, suo sille voimas runsaus, se kaikiss' että vaiheissansa ois oma kansas, valittus. O Herra, kalliimpana saamme sun kädestäsi synnyinmaamme. Huhtikuussa 1918.

"Viinamyrkkyä" siis Miina sai kiittää että hänelle alkoi tuiskuta kosijoita kuni rakeita rankkasateella. Huhu oli sanonut Miinan "silmiltänsä sirkeäksi, korviltansa korkeaksi, rikkahaksi, rakkahaksi, kasvoiltansa kaunihiksi, poskilta punoittavaksi;" ja kummako siis oli että "jo juontajat tulivat, neion airuet ajoivat, yli kuuen kirkkokunnan, yli kappelin kaheksan.

Hyvä kiitos, hyvä laitos; Saatihinpa nuori sulho , Nuori sulho , kaunis sulho , Valkianverevä sulho . Avatkame aitoamme. Avatkame aitoamme, Potkaskame porttiamme Laske sulhoa sisälle! Jo on sulhonen sisässä. Katso sulho kaunoasi, Kurkistele kultoasi; Katso yhtä, katso toista, Katso kaikkien parasta! Kenen katsot kaunihiksi, Arvoat parahimmaksi, Sille iske silmeäsi,

Aleksander, jalo isä, Rehellinen ruhtinaamme, Katsoi pojan kaunihiksi, Päätä siivolla silitti, Tieusteli tohtoreita, Tuo'un pojan terveyttä.

Soisin Suomeni hyväksi, Kaupunkini kaunihiksi, Sananlasku sangen vanha, Mutta vielä muistettava. Kyll' on Helsingin kylässä Ajastaikoja asuttu Vissiinkin satoja viisi, Vaan onko vähän vajaalle Eli päälle pikkuruisen, Empä tuota tarkoin tieä. Vaan ei ennen Helsingissä Sija ollut oppineitten, Koti korkeasukuisten, Istunta isojen miesten; Oli Turku toimellansa, Koulun korkean kotina.

Päivän Sana

alankolaisherroja

Muut Etsivät