United States or Niger ? Vote for the TOP Country of the Week !
Oi, äitini armas, kun eläisit, nyt itkisin helmassasi! Sinä anteheks antaen pyyhkisit pois kyynelet poskiltani. Oi, ihmiset, miksi on ilkeyttä ja veljesvainoa miksi, kun luonut on Luojamme lempeä maan kaiken niin kaunihiksi? Miks ihmiset astutte allapäin, vaikk' korkea taivas on yllä? Ylös silmänne luokaa ystäväin, niin mielenne yhtyy kyllä!
Kysyin immeltä: ken oi, ken Noin loi sinut kaunihiksi? Katsoi kukkanen kaunoinen. Katsoi kainosti taivaasen... Immyt se peilistä kauneuttaan Keimaillen riensi katsomaan... Ei oikeutt' ole kukalla Valita poimijoita. Eik' ihmisellä oikeutta Oo muuttaa kohtaloita. Tuo oikeus sentään suotu on Kukalle: luoda kukinnon, ja ihmishengelläkin on Tuo kukkimisen oike'us! MAA YLH
Sanoi vanha Wäinämöinen Nuoremmalle veiollensa: Väli on väätyllä vitsalla, Väli vääntämättömällä; Mies tulevi neuotusta, Koira neuomattomasta Tieto ei miestä tieltä työnnä, Neuo syrjähän syseä. Sanoi vanha Wäinämöinen Nuoremmalle veiollensa: Soisin Suomeni hyväksi, Karjalan kaunihiksi; Hyvin aina elettäväksi, Kunnialla kuoltavaksi Laiskat Lappihin menevän, Muut veltot Wiron vesille.
Puhu tuohon torvehesi, kumahuta kuuluhusi: puhu kummut kukkahaksi, kangasvieret kaunihiksi, ahovieret armahaksi, lehtovieret leppeäksi, suovieret sulaksi meeksi, hetevieret vierteheksi! "Siitä syötä karjoani, raavahiani ravitse, syöttele metisin syömin, juottele metisin juomin!
Läksi itse muille maille, Kantoi hahtehen kalunsa, Neuvoi siitä neitoansa, Lähtiessänsä varotti: "Kasva, neito, kaunihiksi, Alla varjon vanhempaisi, Jos mä viivyn viikommanki, Kauvemmaksiki katoisin; Kokottele vuotta viisi, Vuotta viisi, vuotta kuusi, Sekä seitsemän kevättä, Kanssa kaheksan kesä'ä, Ynnä syksyä yheksän, Talvikausi kymmenettä!
Siitä syntyi suuri seura, Kirjaseura kiitettävä, Joka alkaapi aluksi Opetella orpolasta: Silmät siistiipi liasta, Kaulan karstasta puhisti, Korvat kanssa kaunihiksi, Kultaketjuilla koreiksi, Vartalon valeli veellä, Saippualla valkiaksi, Hapset harjasi sieväksi, Kähäräksi kaikki tyynni, Rinnat kaunisti kukilla, Parahilla palmupuusta, Panit paian palttinaisen, Valkoisen valitun liinan.
Oli aikoa vähäsen, Kului kuuta viisi, kuusi, Neiti kasvoi kaunihiksi, Yleni ylen hyväksi, Kolmet sulhaset käkesi, Yheksiset ylkämiehet: Kulki Kuu, ajeli Päivä, Kulki kolmas Pohjantähti. Tuli ensin Kuu kosija, Tuli kullassa kulisten. Hopiassa helkkäellen: "Tule'pas minulle neiti, Lähe pois talosta tästä, Hopiaisihin tupihin, Kultaisihin kammioihin!"
Tiedän, että sorrun, sentään taikka kenties juuri siksi elän suurta sunnuntaita, tunnen kaikki kaunihiksi. Kenties juuri siksi mulle taivaan tuliruskot palaa, etten eespäin enää toivo, etten taapäin enää halaa. Tässä seison enkä taida muuta: tällaiseksi loi mun aika, ijäisyys ja luonto suuri, joka elää soi mun.
Siinä otsosen sukesi, jalokarvan kasvatteli vieressä metisen viian, simaisen salon sisässä. "Kasvoi otso kaunihiksi, yleni ylen ehoksi: lyhyt jalka, lysmä polvi, tasakärsä talleroinen, pää levyt, nenä nykerä, karva kaunis röyhetyinen. Ei ollut vielä hampahia eikä kynsiä kyhätty.
Kun ma laululle las'eme, Virrentyölle työnteleme, Laulan suoloiksi someret, Meren mullat maltahiksi, Meren ruovot ruokapuiksi, Ve'en kaislat kaalimaiksi. Kun ma laululle las'eme, Virren työlle työnteleme, Laulan mä meret mesiksi, Meren hiekat hernehiksi, Meren kivet kiiltäviksi, Meren kaislat kaunihiksi.