Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. kesäkuuta 2025
Ne eivät lakastu aivan pian, katsokaahan, minä en voi kärsiä noita luonnottomia teräslankavihkoja, tässä vihkosessa on jokaisella kukalla oma luonnonvartensa. Magnan silmät kostuivat ja kirkkaita pisaria putoeli kädessään olevalle kukkavihkolle.
Helkan oli kuitenkin jo alusta onnistunut voittaa muijan suosio jollakin pienellä avuliaisuuden osotuksella, ja tätä muija palkitsi tuon tuostakin kauniilla kukalla, hyvällä omenalla tai päärynällä ja välistä maukkaalla porkkanallakin, joka ei myöskään ollut ylenkatsottava. Vaikka vanha Piilin muija ulkomuodoltaan olikin vähän karkea ja jäykkä, oli hän kuitenkin suuri kukkien rakastaja.
Mut kesällä käypi halla, Kaiken toivon vie kukalta, Jää syksylle keltalehdet, Pihlajan hapan hedelmä. Tunnetko tuon kalman löyhkän? Lehdet sen varistessansa Huokuvat, nuo kuolevaiset. Elämän joka kukalla Raihnan siemen on povessa. Tuo koski lopulta yksin, Mahtavin, sotaisin voimin, Riehunalla, pauhinalla Ilmaisee elämän työtä.
Tuossa lähellä aitaa oleva pihlajikko, joka kesällä Viijan lähtiessä huhotti täyteläisenä kauniilla kukalla, oli nyt lehdistä paljaaksi karsittuna, marjaterttuja oli vain muutamia, joita nokkimasta pihlajalinnut pyrähtivät lentoon Viijan tullessa. Kohta ilmestyi vastaanottajia. Terve tulemasta! toivotti Reeta kätellen mitä sydämellisimmästi.
Vaaher vaskinen salossa, Kuusi kulta koivikossa, Kukat kullan kiiltäväiset, Lehet lemmen karvalliset; Laulajat lehellä lemmen, Kuulijat kukalla kullan, Mie itse revon rekehen, Virsi väkkärän väkehen. Minkä noista mille annan? Jopa mie tänä huomenessa Nousin aivan aikaisehen, Pesime, kumartelime, Pyyhin pikku pirttiseni, Vein rikkani pihalle, Rikoillani seisatime.
Sä katkerista katkerin, mit' olen Ma kokenut. Miks maailmaan juur minä Jäin orvoks, muukalaiseks, löytölapseks, Joll' isää, nimeä ei ole. Juuret Kukalla pienimmäll' on, meren laine Luo toisen laineen, hautakiven toki Saa sammal kasvaaksensa, vangilla Jok' yöllä kuoli, hällä edes kerran Ol' elämä, jonk' eteen elää voi. Mit' ompi mulla? Enemmän kuin luulet, Ja enemmän kuin lausua voi tässä.
Kyytkin keittävät kähyjä. Ilmassa, vesissä soipi, Kieli on joka kukalla, Povi maan, sydämet kansan Auringolle aukenevat Suuri voima on tulossa. Kansa levottomasti kuulostaa ja tarkastaa ympärilleen.
Kysyin immeltä: ken oi, ken Noin loi sinut kaunihiksi? Katsoi kukkanen kaunoinen. Katsoi kainosti taivaasen... Immyt se peilistä kauneuttaan Keimaillen riensi katsomaan... Ei oikeutt' ole kukalla Valita poimijoita. Eik' ihmisellä oikeutta Oo muuttaa kohtaloita. Tuo oikeus sentään suotu on Kukalle: luoda kukinnon, ja ihmishengelläkin on Tuo kukkimisen oike'us! MAA YLH
On kyllä aikaisin kehittyneitä lapsia, joita aika ihmiset ovat opastuksella tehneet pikkuvanhoiksi. Sellaiset saattavat kyllä olla hyviä ja viisaita, mutta ei koskaan onnellisia, koska heidät on temmattu pois heidän oman ikänsä maasta. Sirkkalehdillä on oma, varrella oma, kukalla oma aikansa. Kyllä siitä kasvi aikanaan valmistuu.
Päivän Sana
Muut Etsivät