Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. kesäkuuta 2025
Mutta tällä kertaa oli häät tulossa taloon. Siellä touhua ja juoksua, siellä meteliä ja hämminkiä, leivottiin, paistettiin, leikeltiin, keitettiin. Ihmistä kiehui kuin kattilassa pitkin portaita, pihoja ja puutarhoja. Mutta mitäs me nuoret siitä. Me vietimme omia ilojamme missä milloinkin miellytti, venehissä vetten päällä, koivikossa niemen kärjellä ja kalmistossa kirkkomäellä.
Tuolla jyrkän kallion kuilussa ampui Jaampa takavuosina karhun. Jouna oli ensin keksinyt karhun, kun se rauhallisena pureskeli kasvia eräässä koivikossa ja oli arvattavasti hiljakkoin lähtenyt pesästään. Jouna juoksi Jaampan luo, jolla oli pyssy. Mutta pahaksi onneksi oli siitä hana särkynyt. Vaan hätä neuvon keksii. "Seuraa minua," sanoi hän Jounalle, "minä aion ampua sen kuitenkin."
Pieni uutisasunto kummulla koivikossa, josta Rautio kertoi, aivan kuin kutsui Elliä, joka tunsi, että hän, koditon, siellä löytää rauhaisan turvallisen sataman ja hän ylisti äärettömästi Herraa, että hän nyt oli oppinut rakastamaan ja palvelemaan.
Aurinko rupesi jo lähenemään taivaanrantaa, mutta koko luonto oli täynnä eloa ja virkeyttä ken saattaisikaan uneen uupua kesän kauneimpana iltana! Kokkovalkeita näkyi sieltä ja täältä, käki kukkui läheisessä koivikossa, ja etäämpää kuului laulurastaan monisävelinen liverrys. Mummo istui ruusutarhassaan.
Siellä he vierailivat taloloissa, joivat kahvia ja kuhertelivat kahden kesken kyläteillä... Kuka tiesi, mitä tekivät koivikossa, vaikka jo kihloja vaihtanevat... Mutta ei yksikään lähtenyt katsomaan sitä leikkiä ... ei iljennyt toiseltaan. Jo tulla tuprusi »Ilma» alhaaltapäin vasten virtaa, työnsi piipustaan sakeata savua, potki tiukasti, mutta nousi hitaasti ylöspäin kosken kiinteissä korvissa.
Ei meitä surulla ruokita, se on ilo, joka elättelee. Ja tämän pojan heila on hellä ja nuori, ja laulu se helähtelee. Käki se kukkuu kuusikossa ja koivikossa on pesä. Tämän kylän, tämän kylän tytöille tulee toisenmoinen kesä PIETOLA. Mistä sinä olet kotoisin? TURKKA. Terveisiä Heilalalta. Oletko sieltä, jonne Heilala muutti?
Nyt oli minun kiireesti tekeminen kasa vispilöitä, lähteäkseni niiden ynnä talvella valmistamieni puulusikkain ja kapustain kanssa onneani koettamaan tuohon minulle vielä aivan outoon Oulun kaupunkiin. Siis oli työni että koivikossa kerätä vispilöiksi sopivia varpuja ja kuunnella lintujen katkeamatonta viserrystä.
Jo meillä ero tulevi. Kaks' oli meitä kaunokaista, Pienen piilovaaran päässä, Koriassa koivikossa, Heliässä heinikossa; Nyt meillä ero tulevi Kotihinsa kumpasenki. Kenpä kuitenki erotti Kaksi kaunista yhestä, Ken pani vihan välille, Kahen rakkahan välille! Ei kahta rakasta syäntä Erota Jumalakana.
Toiset läksivät juoksemaan ja toiset ojensivat pyssynsä minua kohti estääkseen minua pakenemasta. Ja minä seisoin yhä paikallani. »Pistäydy tänne puiden väliin», lausui ääni aivan vierelläni. Tottelin ääntä, vaikka tuskin tiesinkään mitä tein ja heti kun liikahdin, kuulin pyssyjen paukahtavan ja kuulien vinkuvan koivikossa. Puiden varjossa seisoi Alan ongenvapa kädessä.
Oisko mulla, kun on muilla, Hevonen rekivetoinen, Reki kaksikaplahinen, Sa'an maksava satula, Korja kolmikymmeninen; Kyllä mä itse luokit saisin, Saisin aisat ainiaiset, Luokki tuomesta tulisi, Aisat pitkät pihlajasta. Sitte en kauan katselisi, Enkä ennen seisattaisi, Kun mun tultua kotihin, Päästyä ison pihoille, Ison tupa tupruaisi, Lämpiäis' emoni sauna. Minun on koti koivikossa.
Päivän Sana
Muut Etsivät