Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 26. kesäkuuta 2025


Jo olen joutunut johonki, Kurja kunne'ki osannut, Vierelle viholliseni, Sanojani saapuville; Jo on minulla riivi rinnus, Riivi rinnuksen vetäjä, Jo on minulla konsti korja, Konsti korjan kanneltava. Aina aikahan tulisin, Aikahan tulettelisin, Kun ei tuojani toruisi, Saajani pahoin sanoisi, Vetäjäni vierastuisi.

»Vaan paitsi näitäkin muista nää Asiat: ei ole osuus tää Pieni omamme täällä; Se armolaina Luojalta vaan, Joka meille antaa armostaan Perinnön pilvein päällä.» Metsätähti. Kuule, kaunoinen tytti lehdon, Sinä, tuutima nurmikehdon, Metsätähtönen sorja. Lumivalkea pint' on sulla, Yhtä puhdas jos mieli mulla, Oisi sieluni korja!»

Kasvoin mie ison koissa, Veikon kaunon kartanossa, Iso ei kieltänyt oritta, Veikko kirjakorjoansa; Ori vieri väkkäränä, Korja mustina kerinä. Naitihin minä talohon, Yli kynnyksen kylähän. Viikon viivyin, kauan kasvoin, Vuotin kutsua ko'ista; Katsoin pääni kallellehen, Suuret silmät soikiaksi, Juoksevan ison orosen. Kolajavan veikon korjan Ei juossut ison oronen, Ei kolannut veikon korja.

Palvelijaneiti oli korja kuin enkeli ja liikkui sievästi kuin hengen siivillä. Sen kanssa halusi Pekka jutella ja sille viiniä tarjota. "Menkööt oman kylän tytöt!" Ja niin jäi Pekka ravintolaan, jossa tuntui olevan lysti kuin paratiisissa. Pekka sai tuttuja, jotka hänelle tarjosivat ja hän tarjosi niille. Ja sen mukaan he enemmän yhä tutustuivat, että lopulta käsikaulassa laulaa lojottivat.

Kiiltomato kukkasissa Loisti hiljaisuudessaan, Yli kedon tienohissa Tietämätön loistostaan. Suloisesti tätä tähti Katsoi korkeudestaan; Kätköstänsä käärme lähti Myrkkyänsä valamaan. Sääli madon surkeutta! Miksi syyttä surmattiin? »Syyttä», sanoi käärme, »mutta Miksikä se loisti niin!» Tuli tuolta maista mesisistä Korja parvi kultaperhosia.

Mut mies oli muhkea Bellerophon, oli saanut hän suuren sulon: kun astui hän kuningaskartanohon, ois kulkevan luullut kulon, niin syttyivät sydämet impien, enin kuninkahan toki tyttären, näki kaikki hän kuin läpi terhenen, tuns tuskan ja lemmen tulon. Hän riensi rinnoille taaton nyt: »Ken tuo oli kosija korja? Monet sulhot suuret on hyljännyt sun Sophrosynesi sorja. Jo tunnen: nyt oikea tullut on!

Päivän Sana

väki-joukossa

Muut Etsivät