Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. toukokuuta 2025
Koitelkaa mua: kaikki Sanasta sanaan kerron; sit' ei koskaan Tee hulluus. Herran tähden, sydänt' älkää Hivelkö sillä voiteell', että tässä Vaan hulluus puhuu eikä oma rikos; Se haavan peitteeks vaan luo hienon kalvon, Mut alla häijy märkä myrkkyänsä Levittää salaa. Tunnustakaa synti, Katukaa vanha, välttäkäätte uutta, Ja rikkaruohoon älkää lantaa panko, Ett'ei se höysty. Anteeks hyveeni!
Ei Herra heitä johtoansa Vaikk' armoleipään myrkkyänsä Nuo sotkevi. El' ehtoollista sä nautitse, Kaikk' valituksesi hillitse, Last' usko vaan. Jonk' Jumal' armost' on antava Viel' langan kuoleman katkaista Pois kokonaan. Sä murra leipäsi maistamatta; Vesikin jätä nauttimatta, Ol' varova. Viel' kärsi päivä muutama, Niin oot, jos Herra on salliva, Taas vapaana."
Kaikissa eteläisissä siirtomaissa, sanoo hän, löytyy tuskin kaksikymmentä pappia, ja useat niistä ovat semmoisia, jotka ovat paenneet pois siitä syystä, etteivät kelvanneet Englannissa olemaan. Ja sitten, sanoo hän, siellä on kaikki ne pahantekiät, jotka Englannista ovat maanpakolaisuuteen ajetut, ja nämät levittävät myrkkyänsä kasvatusmaitten neekereihin.
Tulkaa nyt kimppuuni jok'ainoa, minä en teitä pelkää. Minä huudan sittenkin, että kajahtaa korvissanne: Risto on sanansa syöjä, valansa rikkoja, kunnottomin konna, pahin petturi auringon alla. JOHANNA. Suuri Jumala, etkö sinä puolusta itseäsi, Risto? Kiellä häntä jo viimeinkin; masenna tuo käärme, joka sylkee maihin myrkkyänsä. HOMSANTUU. Kiellä? Masenna? Minuako? Oho!
Kiiltomato kukkasissa Loisti hiljaisuudessaan, Yli kedon tienohissa Tietämätön loistostaan. Suloisesti tätä tähti Katsoi korkeudestaan; Kätköstänsä käärme lähti Myrkkyänsä valamaan. Sääli madon surkeutta! Miksi syyttä surmattiin? »Syyttä», sanoi käärme, »mutta Miksikä se loisti niin!» Tuli tuolta maista mesisistä Korja parvi kultaperhosia.
Pitkällinen juominen oli täyttänyt hänen verensä viinan myrkyllä ja nyt kuin näin äkkinäinen muutos tuli hänen elämäänsä, rupesi ruumis kaipaamaan tätä niinkuin käärme myrkkyänsä ja tätä ei kapteenin heikontunut ruumis kestänyt. Lenkisen leski hankki lääkärin kapteenin luo. Oitis huomasi tämä mitä laatua tauti oli.
Se suretti häntä, kun kateus ja pahansuomus purskusi myrkkyänsä tuon jalon tytön päälle, peitti tomuun lapsiraukan, joka näytteli niin hyvästi ja kenties ajatteli häntä juuri siinä tuokiossa. Niin olikin asian laita. Annette ajatteli häntä, ainoastaan häntä, mutta ei rakkauden lämmöllä, vaan melkeen samallaisella tunteella kuin tiedemies tehdessään koetta, jonka menestyksestä hän ei ole varma.
Päivän Sana
Muut Etsivät