United States or New Zealand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Nyt on sinulla miehen ikä, ota itsellesi miehen horjumaton mielikin. Ahkeroi rehellisellä työllä toteuttaa Luojasi ajatuksia maailmassa; puolusta kynsin ja hampain ja rohkeasti, sitä mitä omatuntosi oikeaksi sanoo, niin olet kostanut kaikki kohtaasi tehdyt vääryydet. Silloin voit elämäsi iltana tyynesti katsella päivätyötäsi, olkoon se miten vähäpätöinen hyvänsä.
Minä pyydän siis kaikkia teitä, jotka olette tässä läsnä, yhdessä minun kanssani tutkimaan tätä asiaa ja tuomitsemaan nyt heti paikalla.» »Antero», alkoi Simo, »sinä tiedät itse, mistä me sinua syytämme, puolusta itseäsi, jos taidat.»
Ei ole ollenkaan ajateltavissa, että se ajaisi. Kun ei kukaan usko, että Jertta on viaton, niin ei sen asiaa rupea kukaan ajamaan. Kukaan ei häntä puolusta, jos et sinä asetu puolustamaan. Minä käräjiin!... Minä en lähde käräjiin. Minä tahdon siinä suhteessa olla isäni lainen. Se aina ylpeili, että tässä on mies, joka ei ole lakituvan kynnyksen yli jalkaansa astunut ja täksi on elänyt.
Riemuiten Arahad huusi: "No, kreivi Vitiges, vieläkö aiot häntä puolustaa?" "En", sanoi tämä pistäen miekkansa levollisesti tuppeen, "en puolusta murhaajaa. Toimeni on päättynyt." Näin sanoen hän meni vasemmalta puolelta oikealle ja asettui syyttäjien joukkoon. "Teidän, vapaiden goottien, on tuomittava lain mukaan", sanoi Hildebrand, "minun tehtäväni on vain teidän tuomionne täytäntöönpano.
HOPPULAINEN. Hyi, oikein jo selkääni karmii. NIILO. Pöllöpäitä tosin olisimme, jos tuon puheen jälkeen sinut rankaisematta päästäisimme. Puolusta itseäsi, mies, nyt aion koetella voimia kanssasi. PENTTULA. Päästä minut irti, Jumalan tähden päästä minut! NIILO. En! En päästä, ennenkuin tunnustat, mistä rahat sait. PENTTULA. Sinä kuristat minun, auttakaa, hän tappaa!
«En minä sitä puolusta, Louise kulta!» vastasi Henrik lempeästi hymyillen siskonsa vilkkaudelle, «mutta voin kuitenkin käsittää sen ja muutamissa kohden annan sen anteeksikin. Elämä on usein niin raskas ja katkera, mutta innostuksen hetket tuottavat sille suloutta; ne ovat salamoita ijankaikkisesta elämästä.»
"Uuden Englannin kotihartaudelta puuttui ennen aikaan tämä tuttavallinen ja läheinen luonne, se oli arvokas ja muodollinen, kylmä ja juhlallinen; mutta mitä vikoja sillä lienee ollutkaan, en sittenkään puolusta sen hylkäämistä, kuten monet kunnon ihmiset meidän aikoinamme tekevät.
KATRI. En, sitä en tee! Ei, tämä on enemmän kuin pilaa!... Tahdotko itsepäisyydelläsi antaa tyttärellesi huonon esimerkin? Mutta minä pyydän... Tuossa meillä on tuo vanha ijänikuinen totuus: miehet vetävät yhtä, kun on vaimoja alistaminen. Isä rupeaa asiaa puolustamaan omaa tytärtänsä vastaan. SALOKANGAS. En muita puolusta, itseäni puolustan.
Puolusta kaupunkia tyranneja vastaan. Minä tiedän, että sinä rakastat tätä kaupunkia." Tässä miehessä oli jotakin, joka ihmetytti Cethegusta. "Goottien kuningas", sanoi hän, "sinä puhut selvästi ja jalosti kuin kuningas. Minä kiitän sinua. "Cetheguksesta ei pidä sanottaman, ettei hän ymmärrä jaloa puhetta. "On, kuten sanoit. Minä koetan voimieni mukaan säilyttää Roomani roomalaisena."
"Puolusta nyt omaa liettäsi, Justinianus!" Pitkä aika oli jo kulunut siitä, kun tieto rauhanehdotuksen hylkäämisestä saapui Roomaan.