Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. kesäkuuta 2025
KATRI. En, sitä en tee! Ei, tämä on enemmän kuin pilaa!... Tahdotko itsepäisyydelläsi antaa tyttärellesi huonon esimerkin? Mutta minä pyydän... Tuossa meillä on tuo vanha ijänikuinen totuus: miehet vetävät yhtä, kun on vaimoja alistaminen. Isä rupeaa asiaa puolustamaan omaa tytärtänsä vastaan. SALOKANGAS. En muita puolusta, itseäni puolustan.
SALOKANGAS. Kyllä, siihen olen taipuvainen, matka tänne on pitkä; minulla on kipeät jalat ja hyvä ruokahalu. Sillä välin tulee Liisa sisään, kantaen vatia, jonka asettaa suurelle pöydälle tahtoen samassa poistua, mutta Heikki pidättää häntä ja kysyy, tahtooko hän nyt sanoa sanat. Liisa merkitsee kieltävästi, lyöpi Heikkiä kepeästi korvalle ja poistuu.
Katsokaas, nyt hän ei enää tiedä, mitä vastaväite on, hän täyttää kaikki toivomukseni, ja jos pyytäisin hänen sanomaan: "Jumalan kiitos, pöytä on katettu", sanoisi hän sen paikalla. Mutta sitä sinä et tee. SALOKANGAS. Mitenkä? KATRI. Sitä et tule tahtomaan. SALOKANGAS. Mutta jos sen tahtoisin. Niin en tee sitä. Nyt kai lasket leikkiä? KATRI. En, se on täysi toteni?
Vieraille on näyttäminen iloisia kasvoja. Kuudes kohtaus. Edelliset. Salokangas. Kaisa. Liisa. SALOKANGAS. Hyvää huomenta lapset, hyvää huomenta! Noh, miten te jaksatte? ALFRED. Sydämmellisesti tervetultua! Tervetultuanne, rakkaat vanhempani! KATRI. Rakas lapseni, siitä on jo hyvin kauvan, kuin sinut olen nähnyt; sinuahan ei milloinkaan näy. EMMA. Hyvä äiti...
Te, rakkaat vanhempani, voitte todistaa, etten milloinkaan, etten milloinkaan ole ollut uppiniskainen. SALOKANGAS. No, no, lapsi... Ukko, nyt teet Emmalle vääryyttä... Tyynny lapseni, nyt teidän on tuleminen ystäviksi jälleen. EMMA. Ooh, hän vaatii vielä, että minun on sanominen se. Mitenkä, herra vävypoika? ALFRED. Pyydän, että unouttaisimme koko jutun. Sitä mieltä olen minäkin.
Mitä tyttärelläni ja hänen miehellään lienee keskenään, se ei minuun koske... Ainoastaan sinulta nyt pyydän, että kertaisit jokaisen sanan. KATRI. Miten voit pyytää jotakin niin narrimaista vaimoltasi? SALOKANGAS. Se ei kuulu tähän! Pyyntöni on ainoastaan osoitus kuuliaisuudestasi, muuta ei.
"Jumalan kiitos, pöytä on katettu." Mitä tämä tietää? SALOKANGAS. Nythän olet sen itsekin sanonut, vanha hupelo. Niinpä on se siis tehty. ALFRED. Noh, Liisa, nyt olet jäljellä vaan sinä. En voi. EMMA. Lupaan, että hääsi tulevat vietettäviksi kolmen viikon kuluttua. Häät? Jumalan kiitos! KAIKKI. Noh! Noh? KAIKKI. Jatka, jatka! LIISA. Mitä? Sano nyt loppukin! Vai niin! Pitkitä, pitkitä!
SALOKANGAS. Voisitko sen todellakin kieltää? Voisin. ALFRED. Pyydän, että puhuisimme toisista asioista. Ei, ensin pitää meillä oleman tämä seikka selvillä. Rakas Katri, sano nyt kauniisti: "Jumalan kiitos, pöytä on katettu." KATRI. Anna minun olla rauhassa. SALOKANGAS. Pyydän sinua, sano niin. KATRI. Enkä sano! KATRI. En! EMMA. Rakas äiti! SALOKANGAS. Katri! KATRI. En, en! SALOKANGAS. Katri!
EMMA. Tiedän, miten väärin on, kun ei osaa hillitä itseään... Mutta minä olen liilan syvästi loukattu! KATRI. Mitenkä? SALOKANGAS. Hiljaa muori, elä sekoitu lasten asioihin. Emman sanain mukaan näyttää siltä, että tosiaankin äärettömästi olen häntä loukannut. Kerron teille asian, niin saatte itse tuomita. SALOKANGAS. Ei ole tarpeen. Emme sekoitu kotoisiin näyttelyihinne.
ALFRED. Kyllä, kyllä on tarpeellista, että puhdistaun silmissänne. SALOKANGAS. Ei ole tarpeen! ALFRED. Mutta te voisitte luulla... Me emme luule mitään. KATRI. Puhu, ystäväni; kenties me siten tulemme selvyyteen. ALFRED. Tänä aamuna kuulin Heikin pyytävän Liisaa sanomaan: "Jumalan kiitos, pöytä on katettu", ja hän joutui raivoonsa, kuin tämä kielsi sen.
Päivän Sana
Muut Etsivät