United States or Greece ? Vote for the TOP Country of the Week !
Eikö tämä Reittu joutaisi parina päivänä ajamaan tuota oritta, tässä kun olisi niin kiire niiden heinäin veto. Miten tuo olisi? arveli tämä katsahtaen tovereihinsa. Minulla ei ole työvaatteita täällä mukana. Löytyy meiltä vaatteita, ei niistä tule puutetta. Jää vaan työhön, kun on tarvis, kehoitti Kuivatun isäntä, jolta Reittu odotti myönnytystä. Asia oli silloin sovittu.
Luultavasti ei kelpaa meidän reetkään kuin korkeintaan Siuruaan asti, sieltä kotoa kai se otetaan rekikin. Uulo saa valita nyt jo hevosen ajokkaakseen, Ukonko vai Jymyn hän ottaa. Sillä menköön kirkolle, oritta ei anneta, sanoi isäntä. Tuskin kelpaa muut kuin ori tai Nella. Kyllä kelpaa, kun minä olen kotona lähtiessä, tai muutoin hiihtävät suksilla. Jos se tekee tappelun? Se ei kauan kestä.
Kasvoin mie ison koissa, Veikon kaunon kartanossa, Iso ei kieltänyt oritta, Veikko kirjakorjoansa; Ori vieri väkkäränä, Korja mustina kerinä. Naitihin minä talohon, Yli kynnyksen kylähän. Viikon viivyin, kauan kasvoin, Vuotin kutsua ko'ista; Katsoin pääni kallellehen, Suuret silmät soikiaksi, Juoksevan ison orosen. Kolajavan veikon korjan Ei juossut ison oronen, Ei kolannut veikon korja.
"So, mitä sinä!" äyhkyi Tuokko ja jysäytti kyynärpäällä oritta otsaan, kun tämä tavoitteli käteen kiinni. Kun ori oli saatu irti, se teki vielä muutamia hyppäyksiä ja sitten tuiskuna solasta ulos. Pellolla tuli heitä vastaan Päistär-Tiina.
On noita itselläniki joka tela tempaeltu, joka lahtema laottu, mikä tuulella tukeva, mikä vastasään menijä." Lauloi nuoren Joukahaisen, lauloi siitäki syvemmä. Sanoi nuori Joukahainen: "On mulla oritta kaksi, kaksi kaunoista hepoa; yks' on juoksulle jalompi, toinen raisu rahkehille. Ota niistä jompikumpi!" Sanoi vanha Väinämöinen: "En huoli hevosiasi, sure en sukkajalkojasi!
Nytkin kun arvasin, että sinä matkaraukeissasi nukut pitkään ja kun tiesin, että orit jäi illalla puhdistamatta ja Hannalla ovat aamuasiansa tehtävät, niin paikalla kun heräsin, täytyi lähteä oritta hoitamaan, ja nyt se on kyllä hoidettu.»
"Olenpa kyllä päivinäni saanut tyytyä huonompaankin," sanoi kuvernööri, sitoen nenäliinansa miekankahvaan jälleen. "Hyvässä rauhassa korppuani pureskellessani," jatkoi sotamies, "kuulin jotain liikkuvan holvissa; minä kuuntelin se oli kavion kuminata. Sitten tuli muutamasta ovesta tornin alapuolessa, puron partaan luona, eräs mies ulos, joka talutti isoa ja vahvaa oritta ohjista.
Siitä vannoivat valansa, laativat ikilupansa eessä julkisen Jumalan, alla kasvon kaikkivallan, ei Ahin sotia käyä eikä Kyllikin kyleä. Siitä lieto Lemminkäinen veti virkkua vitsalla, löi oritta ohjaksella.
Sinullehan voisin tuon oriin uskoa», virkkoi Hanna. Jukke punalti päätään ja empien jatkoi: »Minä en kyllä mitenkään joutaisi, mutta ei tuota oritta ole hyvä muille antaa, niin joko häntä pitänee ottaa jouto kiireestäänkin ja lähteä?»
Siellä tuli suuri joukko kirkkomiehiä vastaan, ja ne rupesivat pyytämään oritta kiinni. Mutta se hyppäsi ojan yli, kaatoi kärrit ja puiden väliin rikkoi pyörät ihan palasiksi. Sitte aisojen kanssa se oli vielä otellut kauvan pitkin metsää, kunnes tarttui niin kovasti puihin kiinni ettei päässyt liikahtamaankaan. Siitä sitte saivat kirkkomiehet hevosen vihdoinkin kiinni.