Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. toukokuuta 2025
Vasta ensimmäisessä ylämäessä pysäytettiin juoksu ja Vesa ylpeili: Kun olisi näin monta oritta sinunkin isälläsi, Saku, niin sitte kun me ottaisimme niistä yhden ja ajaisimme oikein, niin tuo pöly vain tupruaisi... Tupruaisihan, Saku?
Takin ylle auttajia oli montakin, yksi toi hatun, toinen kepin, ja niin saatiin neuvos vaunuihin, jotka, kaksi mustaa, venäjänrotuista oritta edessään, odottivat portaitten edustalla.
Saanko lähteä niitä hakemaan, saanko, isäntä? kysyi paimen Aaro riemastuneena. No kun mielesi tehnee, niin hae vaan hevoset kotiin uitettaviksi. Tuskin olivat miehet ennättäneet tupakkapiippunsa polttaa, kun jo Aaro ratsasti täyttä ravia pulskalla ruunalla pihaan, toiset kaksi hevosta juoksivat valloillaan perästä. Eikö herastuomarin oritta saisi myöskin uittaa? kysyi Törsövän Taneli.
Kyllä ne kääntyvät yhdelläkin hevosella, kun annatte minulle oriin ja sen isomman äkeen, sanoi Uulo siinä kaupassa saadakseen oriin ja paremman äkeen. Oritta ei anneta eikä Nellaa, vaan Jymy tai Ukko, niistä jompikumpi, sanoi isäntä päättävästi ja kurautti säiettään, niin että hartiat nytkähtelivät mukaan. Minkälainen osa niistä rahoista sitten tulisi? kysyi Uulo ja ääni hieman värisi.
Rajusti sykki Signen sydän nähdessään tuon rakastetun nuorukaisen loistavassa kuparihaarniskassa, hopeaisessa kypärissä, ja liehuva sulkapensas kiharaisessa päässään pyörittelevän rohkeata sota oritta linnan pihalla.
Käivät Narvan nappisaksat, Eipä neiti nuoille mennyt. Tulipa viimein Nurmi Tuomas, Otti neitosen rekehen, Löipä ohjalla oritta, Helmiruoskalla hevoista; Hepo juoksi tie helisi, Kangas kultainen kulisi, Reki rautainen rämisi, Vemmel piukki pihlajainen, Ulvoit ukset Uuen Linnan Vinkuit Wiipurin veräjät, Tuota neittä vietäessä, Kultaa kul'ettaessa.
»En, en, hyvät lapsikullat, mene kauvas. Käyn vaan oritta katsomassa ja tulen heti takasin», virkkoi isä ja katsoi lämpimästi lapsiin. Lasten kasvot tyyntyivät ja silmiin palasi iloinen loiste, vaan hieman epäillen silmäilivät isää jälkeen, että olikohan tuo totta, ettei menisi kauemmas. Ja Manti meni porstuaan katsomaan, että menikö se talliin.
MEFISTOFELES. Nyt mailmaa katsot, velikulta, Kuin yleiseen sitä katsellaan. Välehen vaan työhön, ettei sulta Saa elon riemut karkaamaan! Kas lempo! onhan kädet, jalat Ja pää ja omias, Ja sunp' on kaikki herkkupalat, Jos nauttimaan oot keinokas! Oritta kuus', jos hinnan maksat, On voimineen sun tavaraa; Oot aika mies, kun juosta jaksat Sä koivin neljinkolmatta.
Jukke oli kahdella päällä tullakko perässä tupaan ja mietti ympäri päänsä tekosyytä, mitä hän asianaan pitäisi, Antin puheille tullessaan. Mutta ei löytänyt mitään, niin kävi tallissa katsomassa oritta ja omantunnon vaivaisena käveli metsään sieltä aikojaan myöten mennäkseen kotiinsa, kun metsän yksinäisyydessä saisi mietityksi keinon, miten Hannan saisi hyvitetyksi.
Se kun valjastettiin kiiltomaalisen reen eteen ja Malis-ukko istui tyttärinensä siihen perään, niin siinä oli huomiota herättävä matkue, vaikka kuka olisi katsellut. Koko pitäjässä ei ollut suurempaa oritta, eikä niin pientä ja pystyä ukkoa sen ohjaksissa, ja vielä lisäksi niin sievää tyttöä sen rinnalla.
Päivän Sana
Muut Etsivät