United States or Niue ? Vote for the TOP Country of the Week !
He, tänne, hyvät herrat, Ja käsi miekalleni taas: ett'ette Te koskaan kerro, mitä kuulitten, Tuon miekan kautta vannokaatte. HAMLET. Niin oikein, vanha myyrä! Joutuun kaivat. Sep' oiva vallinluoja! Vielä kerran. HORATIO. Nimessä taivaan, outoa ja kummaa! HAMLET. No, sano tervetulleeks outo vieras! Horatio, taivaassa ja maass' on paljoa, Jot' ei sun järkioppis uneksikaan. Mut tulkaa.
Jos kokoat kaikk' ihmisyyden vaivat, Jylhemmäks niist' ei taivas tulla vois; Jos kuopan maan sisimpään soppeen kaivat, Valoa sielläkin nimeksi ois; Vaan tääll' ei koita päivä pilvein takaa; Ken hajoittaa ne vois, hän maassa makaa, Pois äiti on, ja rakkaus on pois.
Ja syö sinä mutaa, jota kaivat irti maasta. Mutta sulata suussasi ensin, elä niele jäisenä, saat pian mahataudin.» »Ha, ha, ha», nauroivat toiset. Holpainen ei välittänyt vastata. Selkä kyyryssä hän teki työtään, löi lapion vankasti maahan ja viskasi kasan multaa ylös. Joka kerran kun hän kumartui, risahtivat housut takaa. Reiät kävivät suuremmiksi, ilma tuntui kylmältä ihoon.
Kysyi hän hauan kaivajalta: "Kellenpä hautoa kaivat?" "Kuollut on nuoren miehen morsian; Sillen mä hautoa kaivan." Ajoi hän vähän matkaa etemmä, Tuli appensa kartanohon. Näki hän ruumiin liinattuna Makaavan lautojen päällä. Ne posket ennen ruusunpunaiset Olivat nyt valkia kun liina. Katseli kalvehia kasvoja, Ja valkehia poskia kanssa. "Ne oli ennen ruusunpunaiset, Nyt ovat ne valkia kun liina."
Eräs Raimondin joukkoon kuuluva pappi astui päällikköjen eteen ja kertoi itselleen unessa pyhän Andreaan näyttäytyneen ja sanoneen: "Mene Antiokiaan veljeni Pietarin kirkkoon; jos läheltä pääalttaria kaivat maata, löydät sieltä sen keihään kärjen, joka lävisti Vapahtajamme kyljen. Se rauta, kannettuna sotajoukon edellä, tuottaa kristityille vapahduksen."
Kaiken iltaa istui neidon luona, Kävi maata myös kun toiset käivät. Ennen toisia olj nukkuvinaan. Mutta ennen toisten heräämistä, Rusottaissa aamuruskon, varhain Pujahti hän hiljaan pirttisestä. Valkenipa päivä, aurinkoinen Nousi taivaan kautta kulkemahan, Havautui vaan kaksi mökkisessä; Siivottiin ja suurusleipä tuotiin. Mutta kaksi käi vaan pöydän ääreen, Puolipäivä tulj, ei kolmas tullut.
Näistä tee taikasi: toukasta, joka kirkon seinäpuuta jäytää, vedestä, jolla kastaa, viinasta, jota verenä juottaa, ja leivästä, jota lihana syöttää. Ne sekoitat multaan, jonka kirkon kynnyksen alta kaivat.
Kons' on kevähiä, nauti näitä! Eipä vältä kukkas syksyn säitä, Pitkä talvi-yös on: ei sen jäitä Nouse päivyt sulaamaan. Miksi suotta itselles luot vaivat? Lyhyen riemupäiväs maahan kaivat Oikuin, huolin, jotka juoda saivat Sydänvertäs lämpimää? Lempiös! Sua kutsuu jumalainen, Voittoon seppelöitty, hennokainen; Neittä syleile! et neittä vainen, Kaikki mailmat syleilet.
Valo vaskisen pesosen, Muni kultaisen munasen. Toi Jumala suuren tuulen. Lännen kolkalta lähetti. Laiva kaatu kallellensa. Sysähysi syrjällensä. Muna vierähti vetehen, Pesä pyörähti perästä Meren mustahan mutahan, Sakean saven sekahan. Tuohon saari siunahusi. Nuori nurmi saaren päälle, Nuori neito nurmen päälle; Tuota käivät kaikk' kosissa; Käivät pipit, käivät papit, Käivät hovin hoikat herrat.
Ka, ethän muuta kuin kynnät ja kylvät, teetpä vielä uusiakin viljelyksiä. Kuokit uudispeltoa ja niittyjä raivaat. Kaivat ojia, vieläpä yhä rakennat kiviaitaakin peltojesi ympärille. Eikä sillä hyvä. Karjaasikin olet joka vuosi lisännyt ja työkalujasi parantanut. Luuletko, ettei se järven yli pääse? Vai mitä mietit?