Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 5. kesäkuuta 2025


He molemmat katsoivatki sen suurimmaksi huvitukseksi lopetetun työnsä jälkeen piehtaroida pehmyellä nurmella joen rannalla ja katsella laivoja, jotka toivat ulkomaan tavaroita kylään. Tosin elämänsä oli vaikea talviseen aikaan, sillä heidän täytyi nousta jo pimeällä kylmään myrsky-pakkaseen; harvoin saivat he syödä kylläksi; monena pitkänä yönä oli mökkisessä yhtä kylmä kuin liiterissäkin.

Hän meni häkin luo ja pisti sen rautaristikkojen väliin sokeripalasen, jota kesytetty varpunen heti tuli nokkimaan. »Tipu, tipu, minun oma kotiystävänisanoi Pekko. Sitten hän istui harmonion ääreen, ruveten soittamaan ja laulamaan runoilija Franzénin tekemää laulua: » asun mökkisessä vaan, ei oo se suuri ko'oltaan, ei loistoisa, tok' elän siellä aina, aina ilomiellä.

Lähes syntymästään asti olivat he, Nello ja Patras, asuneet yhdessä tuon pienen suruvoittoisen kellon äänen kuuluvilla kylän reunalla nököttävässä mökkisessä. Siitä näkyi koillisessa kohoava Antverpenin tuomiokirkon torni toisella puolella suurta vihreää tasankoa, jossa kasvoi sellainen määrä rehevää nurmea ja kukoistavaa viljaa, että se loittoni heistä kuin vuorovedetön, muuttumaton meri.

Moni Suomen äiti häntä ennen Samat kohtalot on kokenunna Uuras työ ja tyytyväisyys, noissa Salattu on onnen syntysanat. Kuuhut taivaan hohtelee kuin pieni joulukuusi "Ei se ole joulukuusi," pikku Aina huusi, "Se on silmä Jumalan, mi meille joulun tuotti, Joulun, jota viikkoa kaksi Laina sisko vuotti". Pikku Laina sanoi: "kuuhut, kaunis joulukuusi Nouda, äiti, lattialle!" Lattia on uusi Mökkisessä.

Sun tuntematon sukus ompi ja heimosi maineeton: Sunlaisest' ei sikiöstä kaunottaren voittohon! Mut on kuni nuorukaisen tuli valtais taivainen, Niin leimuvan kirkas hohde sen lentävi kasvoillen. Sun, immyt kaunokainen, tytär linnan kuulakkaan, Sun voittaaksen' veren' uhraan sen viimeiseen pisaraan! Matalaisessa mökkisessä Mies kalpea askartaa, Kylm ympärill' on, vaan hällä, Sydän hällä se leimuaa.

Kaiken iltaa istui neidon luona, Kävi maata myös kun toiset käivät. Ennen toisia olj nukkuvinaan. Mutta ennen toisten heräämistä, Rusottaissa aamuruskon, varhain Pujahti hän hiljaan pirttisestä. Valkenipa päivä, aurinkoinen Nousi taivaan kautta kulkemahan, Havautui vaan kaksi mökkisessä; Siivottiin ja suurusleipä tuotiin. Mutta kaksi käi vaan pöydän ääreen, Puolipäivä tulj, ei kolmas tullut.

Päivän Sana

oleskeluaikaa

Muut Etsivät