Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. kesäkuuta 2025
Kysyi hän hauan kaivajalta: "Kellenpä hautoa kaivat?" "Kuollut on nuoren miehen morsian; Sillen mä hautoa kaivan." Ajoi hän vähän matkaa etemmä, Tuli appensa kartanohon. Näki hän ruumiin liinattuna Makaavan lautojen päällä. Ne posket ennen ruusunpunaiset Olivat nyt valkia kun liina. Katseli kalvehia kasvoja, Ja valkehia poskia kanssa. "Ne oli ennen ruusunpunaiset, Nyt ovat ne valkia kun liina."
Kun he sitten hauattihin Maan alle makaamahan, Yksi puron tälle puolen, Toinen puron tuolle puolen, Nousi siitä nuori koivu Kumpaisenkin hauan päälle, Juuret yhtehen junivat, Latvat toinen toisihinsa; Hakattihin koivut maahan, Lastut lensi toisihinsa. Kanteletar III: 36. Kuollutta kultaansa itkevä neito.
Jos en minä olis silmiäsi nähäkänä saanut, Niin nyt oisi syämeni levossansa maannut. Nyt on syämeni suruinen ja itku kyllä kestää, Enkä löyä lepoa ma maalimasta mistään. Vielä löyän levonki ja riemun sekä rauhan, Jos ei täällä; toki löyän tuolla puolen hauan. Eikä kauan kestäkänä, ennenkun ma kuolen, Heitän tänne vaivani ja surun sekä huolen. Ylenkatsottu.
Niin kuulu Jumalan poika Sanan virkkoi, noin nimesi "Siinäpä olin minäki, Luojan hauan partahalla, Katsoin kantosen takana, Vesakosta vierettelin." Sanoi julma Juuttahainen, Pahin poikia pahoja, Ilkein isän aloja: "Niinpä sinun on leuka laaja, Leuka laaja, silmät suuret, Niin on pitkät silmäripset, Kun on eilisen Jumalan, Jonka maahan hakkasimma, Hakkasimma, hautasimma."
Vaan kun kuolen korven päähän, Kaaun kankahan nenähän, Saavat korpit kohtaloa, Varikset varia verta, Minun raukan raaoistani, Kurjan kuolemaisistani, Luuni luovat rauniolle, Kantavat kivikarille; Siinä siskot katselevat, Veikot vierahat sanovat: Korppipa tuolle koulun kantoi, Harakkaiset hauan kaivoi. Kuolema kovinta työtä.
Kun he sitten hauattihin Maan alle makoamahan, Yksi puron tälle puolen, Toinen puron tuolle puolen, Nousi siitä nuori koivu Kumpaisenkin hauan päälle, Juuret yhtehen junivat, Latvat toinen toisihinsa; Hakattihin koivut maahan, Lastut lensi toisihinsa. Kant. MEREN NEITO JA METS
Luoja hauasta havatsi, Herra herkesi unesta, Pääsi hauan partahalle, Ylös kuopasta kohosi. Kivet silloin kielin lauloi, Paateret sanoin pakasi, Joet joikui, järvet järkkyi, Vuoret vaskiset vavahti, Tullessa Jumalan tunnin, Herran armon auetessa. Nousi luoja kuolemasta, Herkesi uneksimasta, Vetihen vesikivelle Vatsallehen vaivoaksen, Veriään viruttamahan, Hurmehia huuhtomahan.
Jumal'anteeks petto, mik' on tehty mulle! Lujemmat valat vannottakoon sulle! Mua, tyhjää, pelkkä tyhjyys huolettaa; Sua, kylläistä, sua kaikki onnistaa. Richardin valtikkaa sa kanna kauan! Ja Richard pian povess' olkoon hauan! Kuningas Henrik, elä, Richard sanoo, Ja valtaheitto sulle siunaust' anoo. No, joko riittää?
Neitsy Maaria emonen, Rakas äiti armollinen, Itkeä kujertelevi, Valitella vaikertavi, Käypi tietä astelevi Luojan hauan partahalle: "Nouses luoja kuolemasta, Herkeä uneksimasta; Nouse nuorra kuolemasta, Kaunisna katoamasta! Kun et nouse, et heränne, Jo kohta tulen minäki, Kerallasi kuolemahan, Kanssasi katoamahan."
Päivän Sana
Muut Etsivät