Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 8. kesäkuuta 2025
Neitsy Maaria emonen, Rakas äiti armollinen, Itkeä kujertelevi, Valitella vaikertavi, Käypi tietä astelevi Luojan hauan partahalle: "Nouses luoja kuolemasta, Herkeä uneksimasta; Nouse nuorra kuolemasta, Kaunisna katoamasta! Kun et nouse, et heränne, Jo kohta tulen minäki, Kerallasi kuolemahan, Kanssasi katoamahan."
Luoja hauasta havatsi, Herra herkesi unesta, Pääsi hauan partahalle, Ylös kuopasta kohosi. Kivet silloin kielin lauloi, Paateret sanoin pakasi, Joet joikui, järvet järkkyi, Vuoret vaskiset vavahti, Tullessa Jumalan tunnin, Herran armon auetessa. Nousi luoja kuolemasta, Herkesi uneksimasta, Vetihen vesikivelle Vatsallehen vaivoaksen, Veriään viruttamahan, Hurmehia huuhtomahan.
"Virkavelvollisuus ei ainakaan estä muistelemasta häntä eikä uneksimasta hänestä", tuumi hän itsekseen. "Milloinkahan hänet taas näen?" Hän lähti taas kävelemään. Sitten hän pysähtyi ajatuksissaan mahtavan tornin varjoon, tornin, joka katseli häntä niin mustana ja uhkaavana. Heti Hildebadin mentyä kulki hänen ohitseen goottijoukko.
Ihminen ei lakkaa koskaan uneksimasta aikaa, jolloin elämä on rikkomaton yhteys ja toista aikaa, jolloin olemiston voimat ovat jälleen taistelun kautta päässeet sovitukseen ja synti on aina siinä, että jokin voima poistuu itsestään ja unohtaa kokonaisuuden. Uni palaa aina, sillä me eläydymme siihen alati.
Päivän Sana
Muut Etsivät