United States or Moldova ? Vote for the TOP Country of the Week !


Hän hiljaa hiipi kellariin, Ja virtana kuin vuoksi Nyt kalja maahan juoksi. Tuon työnsä tyhmän tehtyään, Hän haki, huusi äitiään: "Tuokaa nyt mamma kaljaa! Jo jääköön 'olutmalja'." Nyt oli eukko mielissään Hän riensi tuoppi kädessään, Ja väänsi iloissansa Tynnyrinuppiansa. Vaan "herran pojat!" huusi hän, Ja yhtehen löi käsiään: "Tää onpi ihme suuri! Tynnyri tyhjä juuri!"

Kurja mieleltä kuningas Läpi aaltojen ajaapi Jalon joukkoa Jumalan, Meneepi meren sisälle. Vesi kaatui kahden puolen Aivan yhtehen äkistä, Kutta seinät korkeimmat, Muljahtavat linnan muurit, Peittääpi pahojen parven.

Kurja mieleltä kuningas Läpi aaltojen ajaapi Jalon joukkoa Jumalan, Meneepi meren sisälle. Vesi kaatui kahden puolen Aivan yhtehen äkistä, Kuten seinät korkeammat, Muljahtavat linnan muurit, Peittääpi pahojen parven.

Elä miestä jouten juota, Laita miestä laulamahan; Harvoin yhtehen yhymmä, Harvoin toinen toisihimme, Näillä raukoilla rajoilla, Poloisilla pohjanmailla. Tuo sarkka sanansepälle, Laita tuoppi laulajalle; Suu ei laula suuruksitta, Rinta ei rasvatta rimaja.

Kun he sitten hauattihin Maan alle makaamahan, Yksi puron tälle puolen, Toinen puron tuolle puolen, Nousi siitä nuori koivu Kumpaisenkin hauan päälle, Juuret yhtehen junivat, Latvat toinen toisihinsa; Hakattihin koivut maahan, Lastut lensi toisihinsa. Kanteletar III: 36. Kuollutta kultaansa itkevä neito.

Ma ain olen merta lempinyt, Nuo vienot aallot sen Niin usein mieltäni viihti; Me suovuimme yhtehen. Mua onni eilen suuteli, Sen päivä jo on vienyt, Ja oikein tosilemmestä En pitkään aikaan tiennyt. Uteliaisuus naiset nuo Toi sylihini varmaan; Kun poveeni he nähneeks sai, Taas kadotin jo armaan. Ja toinen nauroi mennessään, Näin toisen kelmeäksi; Vain Kitty itki katkeraan, Kun luotani hän läksi.

Ei niitä sää voi säikyttää, ei kuihtumaan saa talvetkaan, ei puute, kurjuus korpimaan. Kuin aallot järvein tuhanten käy rannoillamme yhtehen, niin liittohon myös meidät saa sun nimes, kallis synnyinmaa. Jos vainomies sun sulkee ties, niin kuolemaan me taistellaan kuin Vaasan urhot ainiaan.

Mut astuvi joskus enkeli taivaan, solmivi yhtehen lankoa kaksi keskellä ilmojen aavoa merta, kullassa, kuun päällä, auringon alla; ja usein on ihminen idän puolla toinen ja lännessä toinen ja kumpikin katsovat tähtehen samaan ja silmät kyynelin kastuu.

Tuo tärkeä on, kun saat siten vaan Viel' enemmän kuin sinä aavistatkaan: Iankaikkisen riemun tai voiman. Siis malta, ah malta, jos lietkin ken! Täss' on tosi tottakin tarpehehen: Saat elon, tai kuolet aivan. Jos maailma on jumalas, jätä pois Siis taivas, kun niitä et toki vois Milloinkahan yhtehen liittää.

Kun he sitten hauattihin Maan alle makoamahan, Yksi puron tälle puolen, Toinen puron tuolle puolen, Nousi siitä nuori koivu Kumpaisenkin hauan päälle, Juuret yhtehen junivat, Latvat toinen toisihinsa; Hakattihin koivut maahan, Lastut lensi toisihinsa. Kant. MEREN NEITO JA METS