Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. lokakuuta 2025
Ei laulaja konsana tiedä, Miss' onnensa tähtönen käy, Ja silmäns' ei katseita siedä, Ei tuntonsa huomaavan näy. Vaan luotansa täytyvi poistaa Tuo aate: miss' enkeli lie! Sen muoto vaan taivaalla loistaa, Vaan sinne ei johda mun tie! Jos tuntis' en elämän illan Jo käyvän, niin toivoa vois, Ett, Luoja ois laativa sillan, Mi meidät viel' yhtehen tois! Tulipalossa
Koska päiviä peräisin Neljäkymmentä näkynyt, Omillens' oli ilmestynyt, Aivan muodolla monella, Näytti itsensä elävän, Opetti sanoill' useilla, Otti yhtehen omansa Ylähälle vuoren päälle, Kalliolle korkealle,
"Oli aikoa vähäisen, jo huuhui humala puusta, ohra lausui pellon päästä, vesi kaivosta Kalevan: 'Milloin yhtehen yhymme, konsa toinen toisihimme? Yksin on elo ikävä, kahen, kolmen kaunoisampi. "Osmotar, oluen seppä, Kapo, kaljojen tekijä, otti ohrasen jyviä, kuusi ohrasen jyveä, seitsemän humalan päätä, vettä kauhoa kaheksan; niin pani pa'an tulelle, laittoi keiton kiehumahan.
Lähestyä jälleen tohti mikä kuului yhtehen. Kääntyi tunne toistaan kohti, kääntyi katse toisehen. Kaikki, mikä eros kerran, yhtyi halki aavan, yön. Meille siirtyi voima Herran, siirtyi ihme luomistyön. Aamun siivet, kautta vaivain luokses toivat, armas, mun, sinetöi yö tähtitaivain pyhän liiton solmitun. Riemuinemme, suruinemme oomme lapsia me maan.
Maamies, joka sänkeä keltaista astuu, jo mielessä ehkä ens-syksyiset sadot, hän vaieten miettii, mi hällä on vastuu, jos tyhjät on talviset riihet ja ladot, mut katso, nyt äkkiä silmänsä kastuu, on kuin poven murtuisi muurit ja padot, ja hiljaa hän kätensä yhtehen liittää: hän Luojaansa vapauden viljasta kiittää. Mut poian, mi tarttuvi kirjaan ja lukuun, hajamielisen huomaatko otsalla leiman.
Taitaa olla kylliksi, jos mainitsemme, että siltä näytti, kuin Miss Mary ja entinen juomari ennenkin olisivat samalla tavalla yhtehen yhtyneet, että Sandy kohta otettiin iloisen seuran jäseneksi ja että lapset sillä sukkelalla vaistolla, jonka Luoja näyttää antaneen heikoille, tunnistivat häntä ystäväkseen, leikitsivät hänen valkean harjansa sekä viiksien kanssa ja harjoittivat monenlaista vapautta häntä kohtaan.
Nostavi pa'an tulelta, katselevi voitehia, onko voitehet vakaiset, katsehet alinomaiset. Olipa haapa haaraniekka, kasvoi pellon pientarella. Tuon murha murenti poikki, kaikki kahtia hajotti; voiti niillä voitehilla, katsoi niillä katsehilla. Itse tuon sanoiksi virkki: "Kun lie näissä voitehissa vian päälle vietävätä, vammoille valettavata, haapa, yhtehen paratkos ehommaksi entistäsi!"
KARI Yks' on ystävä minulla Tämän ilman kannen alla, Yksi armas ainokainen Koko kolmessa kylässä, Muut ne mustaksi sanovat, Kekäleeksi kelleävät, Minun on silmästä simana, Mesimarja mielestäni, Vaan on vaiva vuottaessa, Yksin ollessa ikävä. KARI Harvoin yhtehen yhymme Saamme toinen toisihimme, Vesi on virtanen välissä, Mieron vihat virtaisemmat, Vihat voitan, virrat kierrän, Kannan kotihin omani.
Näin, impeni, toisistamme Me kaukana, kaukana kasvettiin, Satavirstojen pitkien päässä Laps'-aikamme vieraina vietettiin. Satavirstojen päästä sitten Mikä, impeni, meidät yhteen toi? Sekö sattumusta on pelkkää? Sekö kohtalon oikkua olla voi? Ei, ei ole sattumusta, Ei kohtalon oikku se olla voi. Se on Taaton, sen taivaisen, sormi, Joka meidät yhtehen yhdytti, toi.
Päivän Sana
Muut Etsivät