Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 8. kesäkuuta 2025
Josp' oisi hänen hankittava vasta, mit' auliin käsin tarjotaan nyt hälle, voimansa jännittäis hän miehekkäästi ja edistyissään tyydytyksen tuntis. On köyhän aatelisen paras toivo jo toteutunut, seuralaisekseen jos hänet ottaa jalo ruhtinas hoviinsa, köyhyydestä koroittaa kädellä lempeällä.
Lietso tuulta, Tuulikki Tapion neiti! Ethän lietso laht' on tyyni, Kuin väsynyt valvonnasta, Riehunnasta. Kurkistan kuvia siitä: Väsyneesti: On rannan kukka Niin hervas, Niin valju. Päin päivän nousua se nuokkuu Noin silmät ummessaan Ja lehdet lerpallaan. Se tuskin tuntis kuvaistaan, Jos näkis sen. Mut onnellinen sit' ei nää, Kun sokko on.
PISANIO. Tässä Ois kirje, rouva, minun herraltani. IMOGEN. Sun herraltasi! Mun hän on: Leonatus. Se viisas tähtitaikur' ois, ken tähdet Niin tuntis kuin tuon käsialan minä; Hän tietäis tulevaiset.
Viimein seisoivat he kaikki Simeonin ympärillä pirtissä, surkuttelevilla silmillä katsellen häntä, joka istui rahilla kuin huhkain ladon katolla ja pöllisteli totisena takaisin heitä vastaan. JUHANI. Simeoni veljemme! TUOMAS. Kuinka on laitas? TIMO. Tunnetkos minua? Ei luotua sanaa. Tunnetkos minua? SIMEONI. Tunnen kyllä. TIMO. Kukas minä olen? SIMEONI. Hä Jukolan Timo. Niin, enkö ma häntä tuntis?
Jok' aamu siellä uudet lesket parkuu Ja uudet orvot itkee; uusi murhe Lyö taivaan kanteen, joka kajahtaapi, Kuin skottein surun tuntis se ja vastaan Valittais yhteen ääneen. MALCOLM. Sitä säälin, Mink' uskon, ja sen uskon, minkä tiedän. Mit' auttaa voin, sen teen, kun aika myöntää. Se, mitä kerroitte, on kenties totta.
GILBERT. Kerranpa vielä mielin kysyä ja tutkistella. Ken on tuo haamu kummulla tuolla, kuin kari, niin liikkumaton? Mutta hänen tunnen nyt. KASPER. Etkö tuntis häntä, kolmen mailman-osan sankaria, Corsican poikaa. Siinä käsivarret ristissä rinnoilla hän seisoo kylmä ja äänetön, syvissä mietteissä hän seisoo kuin tahtoisi hän käsittää elämän arvelon. Jaa, siinä hän seisoo, huulilla katkera hymy.
Mill' auttaa, hurskas veli, teitä voin? MUNKKI. Vähällä vallan. Iloni on teitä taas nähdä, herra. NATHAN. Tunnette siis minut? MUNKKI. Ken teit' ei tuntis! Moneen käteenhän on almut nimeänne painaneet, myös minun käteeni, jo kauan sitten. Lähemmäs, veli, mä sit' elvytän! MUNKKI. Ei, kiitos vain! En ota mitään sen mä köyhemmiltä varastaisin.
Mitkäpä huolet teillä, kun nyt ilo valtavi kaikki, eik' ole yhtä, jok' ei lyö leikkiä, laula ja naura?» Lausuu näin, ilosesti hän naurahtain emäntäänsä katsehen luo, kuin varrotun vastauksen jo hän tuntis.
Ei laulaja konsana tiedä, Miss' onnensa tähtönen käy, Ja silmäns' ei katseita siedä, Ei tuntonsa huomaavan näy. Vaan luotansa täytyvi poistaa Tuo aate: miss' enkeli lie! Sen muoto vaan taivaalla loistaa, Vaan sinne ei johda mun tie! Jos tuntis' en elämän illan Jo käyvän, niin toivoa vois, Ett, Luoja ois laativa sillan, Mi meidät viel' yhtehen tois! Tulipalossa
Oi kulta-aika riemukas, suloisin, armahain, kun nuor' on ylioppilas, ja puutetta ei laisin, ja huolt' ei tuntis ollenkaan, kun viikset vaan sain kasvamaan! En tiennyt muiden hädäst', en, ilosta sydän sykki; vahv' olin, punaposkinen, ja kaikki suonet tykki. Niin nuori olin, riehakas, ja ylpeä kuin kuningas.
Päivän Sana
Muut Etsivät