United States or Namibia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Näimme me kuitenkin yhdessä paikassa kolme lammasta, jotka seisoivat päät lerpallaan, niinkuin he oisivat tietää mahtaneet, että kasakkain hevoset heidän heinänsä ylös-syöneet olivat.
Toista vehnäpalasta ottaessaan Janne sanoi: Jääpiköhän tässä aivan ilman tuo kolmas mies, joka tuossa kieli lerpallaan palavin silmin noin surkeasta naamasta katselee tätä meidän meininkiä. Ei jää ilman. Kyllä se Halli tietää vanhastaan, että ei häntä jätetä ilman. Sen tietäessään se lähteekin mukaan, milloin vain näkee minun kori kädessä lähtevän työmaalle.
Kerran hetken lyhyen jos avomieliseksi rupeisin oon tuntenut no, voithan kuulla sen kuin vietäväisen paljon kuitenkin mies jättää, kodit konnut jättäissään. Se oli näin: ens matkaa etelään me tehtiin silloin siit' on viisi vuotta kun ekvaattorin luona aivan suotta me kiinni takerruttiin, kokonaan kun tuuli lakkas. Purjeet lerpallaan me saimme jättää Herran huomaan laivan.
"Voi, kultaseni, miksi kuletat palikkasi tänne yläkertaan?" "Mamman lookke, mamman lookke", vastasi pienokainen huuli lerpallaan, eikä muuta puolustusta tarvittu. Sitäpaitsi oli tämä pikku väki saanut päähänsä, että heidän aarteensa olivat paremmassa tallessa äidin sohvassa ja isän kirjoituspöydän alla kuin salaisemmissakaan piilopaikoissa heidän omalla alueellaan.
Sinulla on nyt yhtä suuret silmät kuin minullakin, puhui emäjänis pojalleen ja kepsahti takajaloilleen istumaan, korvat pörhössä ja etukäpälät lerpallaan. Poikajänis kepsahti istumaan vastaan, korvat samalla lailla pörhössä ja etukäpälät samalla lailla lerpallaan. Niin, niin, se on totta, sanoi äiti. Minulla on jo kohta toiset hoidettavana. Sinä saat mennä. Ka, mitä katselet, mene nyt!
Lietso tuulta, Tuulikki Tapion neiti! Ethän lietso laht' on tyyni, Kuin väsynyt valvonnasta, Riehunnasta. Kurkistan kuvia siitä: Väsyneesti: On rannan kukka Niin hervas, Niin valju. Päin päivän nousua se nuokkuu Noin silmät ummessaan Ja lehdet lerpallaan. Se tuskin tuntis kuvaistaan, Jos näkis sen. Mut onnellinen sit' ei nää, Kun sokko on.
Paitsi näitä seitsemää seisoskeli vielä neljä naista avatun ikkunan luona, ja pidellen kiinni rautaisesta ristikosta koetti merkeillä ja huudoilla pitää puhetta pihalla ohikulkevien vankien kanssa, samojen, jotka olivat Maslovankin kohdanneet. Yksi näistä naisista, varkaudesta rangaistu, oli suuri, punaverinen nainen, velton ja lerpallaan olevan ruumiin kanssa.
Mutta Kustiapa ei naurattanut, hän kuunteli naama nolona ja huulet lerpallaan ja koetti aina sekaan selittää, että elähän mitään Sohvi, lähdenhän minä sinun kanssasi. Mutta siitä Sohvi yhä syöntyi, vannoi pyhästi, ettei hän sinä ilmoisna ikänä ilkiäsi silmiin katsoa tuommoista.
Mutta kun käännyn kotiin, lyykähtää kaikki ennalleen. Otti ei juokse enää edellä, vaan laahustaa perässä, alakuloisena ja vastenmielisesti, häntä lerpallaan. Taputtelen ja kiihoittelen sitä turhaan, se pistää juoksuksi ainoastaan pakosta. Se kai luuli, että minä lähdin viemään sitä sen kotiin ja että minä taas sitä narrasin.
Se perlemolla ja useilla kalliilla puulajeilla koristettu mahogninen neulontapöytä, joka oli avattuna hänen edessään, mahtoi olla joku perheen perintökaluja; se muistutti vanhan-aikuisena ja viertyneenä vähä hänestä itsestään eikä ainakaan sopinut yhteen sen korkeaselkäisen nahkanojatuolin kanssa, jossa hän istui, enempää kuin pitkän, vihreällä saralla päällystetyn sohvankaan kanssa, joka seisoi kuin yksinäinen, autio maa ja ikäänkuin ikävöiden katseli ruskeaa kapeaa pöytää, joka oli yhtä yksinäisenä ja hylättynä ja seisoi siivet lerpallaan molempain ikkunain välissä.