Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. kesäkuuta 2025
Taitaa käydä kuin entisellä venäläispojalla, että 'ennen nurmie kynnäis ennenkuin lukis'», virkkoi Hanna naurahtain ja ilvehymy vihotti huulissa. Jukke punalti päätään ja toimessaan virkkoi: »Kyllä minä ... kyllä minä sentään... Vaan tuota tämä on... Se on tämän niin kiireesti kirjoittanut, että nuo muutamat sanat... Vaan kyllä minä tämän, kunhan aikaa pannaan, niin kyllä minä...»
»Niin, niin, jos silmäkulta tekisi sen hyvän, että näkisi», Hanna naurahtain pisti väliin. Jukke puistalti päätään ja tosissaan jatkoi: »Kyllä silmäkulta totta tekee, vaan tämä kirjoitus on niin sekavasti... Nuo muutamat sanat. Muutamat tässä kyllä seisoo selvänä kuin isämeidässä, vaan nuo muutamat... Noo, kyllä tästä selvä tulee kun ei hätäillä.» Rupesi taas lukea jäytämään.
Viel' äidit kertoo kauhuaan, kun kursailutta Kulnev tuo kuin surma tuli suorastaan vain tuutulapsen luo; mut jatkaa, »Suukon sille vain hän antoi, naurun naurahtain, niin herttaisen kuin tuolla nyt, jos kuvaa lähestyt.»
Vaikk' ilmipäiv' ol', huoneesen Hän poltteissaan jo juoksi, Ja varvi, potki vinkuen ja kuoli lieden luoksi. Murhaaja virkki naurahtain Jo viimme-virtes vinguit vain, Kuin lemp' ois nahkaan mennyt! K
Arvellaan hänen menneen takaisin Oxfordiin, noutamaan kuninkaalta uusia käskyjä.» »Takaisinko menneen!» virkkoi Allan, pilkallisesti naurahtain. »Voisin teille kertoa vaan eipä maksa vaivaa. Saattehan sen itsekin pian tietää.» »Niin totta kuin olen kunnian mies, Allan», sanoi kreivi Menteith, »teet sinä lopun ystäviemme maltista tuolla suututtavalla äreydelläsi.
Ihmetellen katselivat kyläläiset noita heidän mielestään varsin tavattomia työpuuhia ja laskivat niitä rahasummia, joita jo oli noihin töihin mennyt, vaan toiset naurahtain sanoivat: "eihän tuommoiset summat Matin rahoissa mitään tunnu."
Hanna heittäytyi hieman leikilliseksi, katsahti Jukkeen lystikkään silmäyksen ja naurahtain virkkoi: »Ajaisihan se hiisi hyvälläkin, kun kerran selkään pääsisi, minkä sinäkin.»
Mitkäpä huolet teillä, kun nyt ilo valtavi kaikki, eik' ole yhtä, jok' ei lyö leikkiä, laula ja naura?» Lausuu näin, ilosesti hän naurahtain emäntäänsä katsehen luo, kuin varrotun vastauksen jo hän tuntis.
Monet kuumat kerrat hän muistaa nuo, veritanteret voittojen taas, joilt' uupuen pois Lotan teltan luo uros saapui ja sarkan kaas. Ja hän virkkaa eukkosta mielissään sanan, kaksi, jo naurahtain; mut myrtyy myös, jos ei myötäämään hymys lie hyvä, vilpitön vain. Oli helmi ja oiva se eukko näät sodan tiellä, sen taata saa; vähän naurua sieti, mut kukkurapäät myös kiitosta, kunniaa.
Naurahtain toki vain sotavanhus vastasi tuohon: »Neiti, te älkää nyt; ei vaaraa! myös toki heillä tunteet Turkiss' on, vaikk' ois petomaisia hurjat. Peikot julmemmat sodan aikana tääll' oli meillä, tappeli mustat bashkiirit sekä kalmukit inhat, verta he imuin joi, koni-luuskain raatoja söi he.
Päivän Sana
Muut Etsivät