United States or Norway ? Vote for the TOP Country of the Week !
JUHANI. Pidätä kives; he jo mennä kaapaisevat että nummi jymisee. SIMEONI. Voi te ilkeen-aikaiset, te kalmukit ja koiran-kuonolaiset! Eihän enää rauhallinen matkamieskään pääse kunniallisesti ohitsemme tiellä. Voi te rosvot! JUHANI. Minäkö, joka en vääristäisi heiltä hiuskarvaakaan?
Hyvin tiedän minä, että minulla sinun sukusi kanssa kova kamppaus edes-seisoo, mutta pahempia kuin kasakat ja kalmukit eivät he olla mahda, ja olen minä enemmän kuin yhden kerran, kaikesta vastustelemisesta huolimatta, lopuksi kuitenkin Jumalan armosta voittanut.
Mutta nyt oli täällä kirkkokin, jossa suomalaiset ja ruotsalaiset jumalan-palvelusta pitivät ja siellä saarnasi kaksi myöskin vangeudessa olevaa sotapappia; mutta justiin kirkon vieressä oli tatarien kauppapuoti jossa turkit, kalmukit ja muut senkaltaiset niinkuin pedot suurta melua pidit ja jossa he kahdessa rivissä puotia traasumarkkinoitansa toimittivat ja niin emme sitä iloa puhtaana nauttia saaneet.
Ensin hiljainen, sitte juhlallinen hätäinen soitettiin molempia kelloja molempia yht'aikaa. Pappi ei lopettanut saarnaansa, vaan hyppäsi alas saarnastuolista. Hänen mieleensä muistuivat kertomukset entisiltä ajoilta, kun hätäkelloja soitettiin. Julmat kirgiisit ja kalmukit ja hänellä oli kotona nuori kaunis vaimo. »Kirkko palaa!» huudettiin. »Ei, vaan joku talo kylässä.» »Engelsmannit täällä!»
Sen ohessa ammuttiin molemmin puolin nuolillakin; kalmukit ja muut säännöttömät joukot olivat siihen aikaan hyvin harvoin pyssyillä varustettuja, ja suomalaiset kävivät usein jouseen käsiksi ruutia säästääkseen se oli ikivanhan jousella ampumisen viimeinen aika, sillä Isonvihan jälkeen ei jousia enää käytetty ja niitä löytyy vain maasta tai vanhoista romukätköistä, ja ne ovat usein luukoristuksilla kauniisti silattuja ja varustettuja teräskaarella, jota vuosisadat ovat ruostuttaneet ja jota nykyajan käsivarret eivät enää kykene jännittämään.
Naurahtain toki vain sotavanhus vastasi tuohon: »Neiti, te älkää nyt; ei vaaraa! myös toki heillä tunteet Turkiss' on, vaikk' ois petomaisia hurjat. Peikot julmemmat sodan aikana tääll' oli meillä, tappeli mustat bashkiirit sekä kalmukit inhat, verta he imuin joi, koni-luuskain raatoja söi he.
Vaikka hämmästyneet kalmukit, luvultaan 400, polvillaan pyysivät armoa, niin ristiretkeläiset ensin piilukkopyssyistään aloittivat tulen ja pieksivät sitten vihollisen perin pohjin. Runsaalla saaliilla varustettuna ja 30 vangittua pakanaa edellään ajaen, voitollinen ristijoukko palasi kotiin. IX. Kysymys omantunnonvapaudesta.