United States or Guam ? Vote for the TOP Country of the Week !
Heidän joukossaan oli monta itämaalaiseen tapaan puettua kauppiasta, joiden omituiset ja väljät viitat, värikkäät ja jalokivin koreillut jalkineet, vakaiset ja arvokkaat piirteet olivat jyrkkänä vastakohtana italialaisten tunikamuodoille ja heidän vilkkaille eleilleen.
Tuhansin eikö mykät opettajat, vakaiset majesteetit, meille viittaa siell' ystävinä? Jos en runoani saa siellä valmiiksi, sit' en saa koskaan. Ah, tuskalla jo tunnen: onnea ei mulla yrityksess' yhdessäkään! Sen muuttaa voin, en koskaan valmiiks saada. Ma tunnen, hyvin tunnen: suuri taide, mi ruokkii jokaista, mi vahvistaa ja nostaa hengen terveen, turmioon se minut vie, se minut luotaan ajaa.
Sano jo toet totiset, valehettomat, vakaiset: kunne läksit, Väinämöinen, suorihit, suvantolainen?" Silloin vanha Väinämöinen sanan virkkoi, noin nimesi: "Tule, tytti, purteheni, neitonen, venoseheni, niin sanon toet totiset, valehettomat, vakaiset!" Annikki sanan sanovi, tinarinta riuvahutti: "Tuuli sulle purtehesi, ahava venosehesi!
"Herra on aina herra ja köyhä on aina raukka. Aleksei eli herroina ja nyt hän petkutti miljoonan. Miljoonassa on niin paljo rahaa, että köyhää pyörryttää, jos vaan..." Topias ja Josu jättivät joukon pitkittämään ivaansa, napinaansa. "Mennään tuonne virvokemyymälään," sanoi ensin mainittu, "myyjänä siellä on kauppias Aleksein sukua ja hän puhuu meille vakaiset todet.
Nuhteet erinomaiset, Neuvot, manaukset Antaa Herra vakaiset Ynnä liikutukset. (2 Tim. 3: 16)
Totiset näin ma täällä miehet, katseet vakaiset, kasvot arvo-valtahiset; he harvoin haastoivat, mut äänin lempein. Siirryimme laitaan nurmen nuoren, siinä ol' avoin, korkea ja kirkas kumpu, min päältä nähdä heidät kaikki saattoi. Edessä aivan, kedoll' armahalla, minulle näytettiin ne suuret sielut, joit' iloni on olla nähnyt kerran.
Enkä tiedä kuinka he siinä katselivat ja seisoivat, niin jopa he astuivat käsi kädessä kuusen juurelle ja siinä vannoivat valat vakaiset, ikuisen lemmen puhtaan tunnustuksen. Tämä nyt oli idyllinen puoli heidän elämänsä sadussa, mutta siitä tuli traagillinen perässä. Sillä kaikille ihmisille on Jumala niin laatinut, että he saavat osan elämän iloista sekä suruista.
Mutta ylläsanottuna syksyaamuna tapahtui, että eräs nuori kalpea mies heittäytyi maahan tuon yksinäisen pyhänkuvan eteen; kipeät ja vakaiset olivat hänen kasvonsa, uupuneet ja surulliset hänen tummat silmänsä, heikko ja sortunut oli mittava vartalo; syvältä huokaillen katsahti hän ristiinnaulittuun. Hän katseli suuren kuolleen taivahista rauhaa ja häntä värisytti mitä innokkain hartaus; hän näki Marian enkelinmuotoiset kasvot, näki niissä tuon sanomattoman vaivan ja säikähti semmoisen summattoman tuskan kuvaa.
Silloin äiti Lemminkäisen itse virkki, noin nimesi: "Sanon ma hyvänki paikan, ani armahan nimitän, missä piillä pillomuksen, paeta pahan-alaisen: muistan maata pikkuruisen, tieän paikkoa palasen, syömätöintä, lyömätöintä, miekan miehen käymätöintä. Sie vanno valat ikuiset, valehettomat, vakaiset, kuunna, kymmennä kesänä et sotia käyäksesi hopeankana halulla tahi kullan tarpehella!"
Vastas Luoja lempehesti, Puheli isä parahin: "Tott' on tullunna minulle, Jopa hetki joutununna, Saapi surma vierahaksi, Tuoni tuottaapi murehen, Jota ennustin edellä, Saarnasin sanoin usein." Vapisit kädet vakaiset, Värisit pyhimmät polvet. Sydän synkeä surusta. Erkani vähän edemmä, Käski valvoa visusti, Ett'ei sortuisi suruhun, Kaatuis ala kiusauksen.