United States or Ghana ? Vote for the TOP Country of the Week !
Maan etevimmät ritarit ja päälliköt palvelijoinensa olivat jo saapuville tulleet, ja niiden seassa mainitaan Henrikki Eerikinpoika Bitz Pohjois-Suomen laamanni, Tönne Eerikinpoika Tott, Maunu Frille, Maunu Laurinpoika, eräs Winholt niminen luultavasti Saksalainen sekä useat muut. Myöskin pispa Maunu oli sinne jättänyt palvelioitansa, joiden lukumäärä oli kuudetta kymmentä.
Vastas Luoja lempehesti, Puheli isä parahin: "Tott' on tullunna minulle, Jopa hetki joutununna, Saapi surma vierahaksi, Tuoni tuottaapi murehen, Jota ennustin edellä, Saarnasin sanoin usein." Vapisit kädet vakaiset, Värisit pyhimmät polvet. Sydän synkeä surusta. Erkani vähän edemmä, Käski valvoa visusti, Ett'ei sortuisi suruhun, Kaatuis ala kiusauksen.
Sinä tiedät, kuinka isäs odotti sinua ja sitä päivää, jona hän sais sinut jälleen nähdä. Eikös tott' ole, lapseni, ett' ethän konsaan ole epäillyt vanhan isäs ikävöimystä? Mutta minä kuitenkin tyydyttäin siihen, mik' on isääs korkeampi, minä nimittäin tarkoitan sinun elämäs kutsumusta; minä tulen lukemaan päivät ja odotan kärsivällisesti, siks kunnes asian haarat sallivat sun saapua tänne.
Siihen nähden, vaikka Hänt' inhoan kuin tuskaa helvetin, Mun sentään, hengenpiteen vuoksi, täytyy Uskollisuuden lippu nostaa: merkki, Jok' on vaan merkki. Varmaan häntä löytääksenne Hakijat "joutsilinnaan" johtakaa; Siell' olen hänen kanssaan. Hyvästi! BRABANTIO. Se tott' on, paha kyllä! Hän on poissa. Mit' inhast' elämästäni nyt jääpi, On pelkkää katkeruutta. No, Rodrigo, Sa mistä hänet näit?
Semmoinen oli Iivanan ajatus, ja hänen todistajanansa oli 60,000 miehen armeija, joka vyörrytettiin Viipuria vastaan. "Viipurin pamaus" tosin pelasti tämän tärkeän rajalinnan, mutta sota levisi pitkin koko valtarajaa perimmäiseen pohjaan asti. Nytpä vasta saatiin kokea, minkä hyvän työn Tott oli Savonmaalle tehnyt.
Vaan nyt näin Hekabe valitukseen puhkesi vaisuun: "Hektor, lapseni, mun sydämelleni rakkahin, kallein! Armas tott' olit ain' eläessäsi taivahisille, siks sua vaalivat myös, vaikk' ehti jo kuoleman arpa.
WERNER. Oot rehti poika Rapp! Mun kohtaloni Viel' Herra muuttanee. No, eespäin miehet. Hän menee sotamiesten kanssa. Kahdeksas Kohtaus. RAPP. Ei, sit' en koskaan päähäni ma saa, Ett' uljas mies, kuin luutnantt' Werner, joka Niin iloisesti silmiin katselee, Vois vilpiskellä. Lempo vieköhön, Se tott' ei oo, sen lausuu Pietar Rapp!
Tott' eturinnass' ois toki ensimmäisinä teidän seisominen sekä syöksyminen tulisimpahan taistoon; ensimmäisnäpä saa pitopöytään kutsuni teidät, konsa akhaijit vain pidot laatii valtiahilleen. Syöttepä paistia niiss' ilomielin, kukkuramaljoin myös, mink' on halu vain, mesivienoa viiniä juotte; nytp' ilo nähdäksenne se ois, jos kymmenin parvin eeltä akhaijit muut menis taistoon tappavin vaskin."
Kuninkaan omista miehistä olivat Tott, Banér ja Kustaa Horn muualla sotaisissa tehtävissä; mutta saapuvilla oli Kustaa Aadolfin läheisyydessä hänen kokoisensa, nerokas Akseli Oxenstjerna ja tämän takana pienehkö, mutta teräväsilmäinen sotapäällikkö Lennart Torstenson sekä ylpeä suomalainen everstiluutnantti Wittenberg.
Mutta se muuri, minkä Tott nyt pari kymmentä vuotta sitten oli rakennuttanut, oli täydellinen kivestä tehty linnoitus, jonka rinteestä kohosi useita vahvoja torneja. Saman varustuksen takana kokosi Knuutti Posse ne vähäiset voimat, mitkä tässä hädässä olivat saatavana.