United States or Eritrea ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mutta voihan urho voimakaskin Langeta, kun vaaraan suotta kiitää Oi jos hengettäret pyhät, hurskaat Kuiskasit, mi oikeaa, mi totta, Mikä jalosti ja hyvin tehty! Mitkä sanat? mikä lause tuossa? "Elä häntä juo", niin sanoo siinä. Kuollessansa äitikulta laati Moisen lauseen mulle oppahaksi Matkalleni, tieni viittaajaksi. Se on sulle, sarkka purppurainen, Se on mulle, heikko mullan lapsi!
Elä miestä jouten juota, Laita miestä laulamahan; Harvoin yhtehen yhymmä, Harvoin toinen toisihimme, Näillä raukoilla rajoilla, Poloisilla pohjanmailla. Tuo sarkka sanansepälle, Laita tuoppi laulajalle; Suu ei laula suuruksitta, Rinta ei rasvatta rimaja.
Nyt nous hän ja virkkoi viisaasti: 'Piru jos sua joskus vietteli tai munkki tai paavi tai peikko muu, tään laulun tieltä ne lannistuu, jos auta ei, sarkka siemaise ja suulle neitoa suutele, pian näät heidän karkkoovan kauhulla pois, kuin maailmanloppu jo tullut ois. Minä kiitin ja hengitin helpommin ja maljaa maistoin ja heräsin.»
Antakaa miehille sarkka paloviinaa ja lähettäkää heidät Moskovaan; he voivat olla meille hyödyksi." Lähinnä omaa kuningastamme tuskin tunnenkaan parempaa miestä. Entä sitten? Sinulla oli vielä kappale matkaa Moskovaan. Ei, niin pitkälle emme päässeet. Meitä kyydittiin vankikyydillä ja neljä miestä pantiin vartijoiksi.
Sota viehätti hänt', ilot, huolet sen, mitä sattui vaihtuvin säin, ja ol' ystävä poikain hän harmaitten, rakas siks oli meille hän näin. Ja jos veikkoja Svärdin ol' ollut ken, sepä jäänyt ei unhoksiin, oli aina täydempi sarkka sen, siks eukkoa kiitettiin. Näin reimana, kunne jos retki toi, hän seurasi ainiaan, ja kun pyssyt paukkui ja luodit soi, ei kaukana Lottakaan.
Onneksi meri pysyi tyvenenä, laiva itse säilyi ehjänä, mutta saumat aukenivat ja vesi tunkeutui sisään. Amiraali miehineen pelastautui karavelille. Kun sitten virisi vähäinen maatuuli, yö ei ollut vielä pitkällekään kulunut eikä tiedetty, kuinka kauas särkkä ulottui, päätti hän seisahtua päivänkoittoon saakka ja lähti sitten takaisin laivalleen.
Osta viinaa sarkka, Maksaa kolme markkaa; Olutta tuopin täysi, Niin saat hyväksi pääsi." Marakatti pöyältä katsoi. Päälleni rännätä tahtoi; Minä häntä jalalla potkin, Ruoskalla selkään sutkin.
Mutta mahdollisesti tuonne, missä nyt juuri noita toisia häitä vietettiin ja vihittiin ehkä tällä hetkellä hänen toinen, todellinen, inhimillinen ihanteensa. Syntyi hirveä hälinä ja meteli hänen jälestään. Vesihiisi, jolle sarkka oli uponnut saakka korviin, huusi ja parkui kuin mölyapina päästäkseen irti äkkiarvaamattomasta pakkopäähineestään.
"Ei hän minun tyttäreni ole, eikä minussa olisi ollutkaan sellaisen tyttären kasvattajaa." "Kuinka niin?" "Hän on jumalisen lesken tytär ja on nyt uskovainen niinkuin äitivainajansakin." "Mikä sinun nimes on?" "Nimeni on Elsa Särkkä." "Ja missä ovat vanhempasi asuneet?" "Munkkiniemessä." "Onko isäsi palvellut Munkkiniemessä?" "Kyllä hän kuuluu palvelleen." "Ja eikö se ollut suuri juomari?"
Et ole, Pietari, sa tyhmä mies, pois karista sa turhan oppis ies ja jätä paavi mun ja Herran huomaan ja lörpötykset Martti-tohtorin, ja elon sarkka opi pohjaan juomaan, niin tiedät nuori ollees kerrankin! »Mit' iloista ja ihanaa on luotu, se miehen rohkean on osaks suotu. Sun suonissasi virtaa nuori veri, mun mukahani tule, osas peri, me juomme viinit, valloitamme naiset.