Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. heinäkuuta 2025
»Menneet nuo oli jääneet taa sekä kestetyt aiat, muistostain oli hälvennyt kevät taistelutöineen, kuin lumihanki, mi pois suli, järveen jäljeti juosten. Mielessäin oli tuo vain: puolustaa oma henki, miehenä taistellen, myös vierusmiestäni auttain, kestää päivän työt sekä iltaan päästä ja rauhaan. Kerran yöllä mä jäin, kun joukkoja uhkasi vaara, vartiotoimeen unhoksiin.
Niin yksilö kuolee kuin koskessa leikkivä laine, niin hukkuvi jäljettömiin kuin ilmalla täyttynyt häilyvä kupla ja aikojen vierressä joutuvi unhoksiin, lie kuinka hän mahtava ollut tai mieroa kerjäten käynyt. Niin, harmaja hauta on kaikkien töittemme loppu, ja mistä ei ihmisen laps lie konsahan tullut, sinne, niin sinne on astua kaikkien pakko.
Ja miesten mieli kävi oudoks niin. He muistelivat jotain, unhoksiin jok' oli hautautunut vuotten taa Y-ii, y-ii, tsha-tsha-tsha-tsha-tshaa! Nyt katkes laulu. Hiljaisuus taas palas, niin äkkiä kuin isku salaman ois pudottanut linnut puista alas. Mik' oli niiden? Jotain liikkuvan he tunsi ympärillään. Vavisten ja kavioillaan maata kuopien miks päristeli ratsu? Mistä pelko? Mik' oli tullut?
Sota viehätti hänt', ilot, huolet sen, mitä sattui vaihtuvin säin, ja ol' ystävä poikain hän harmaitten, rakas siks oli meille hän näin. Ja jos veikkoja Svärdin ol' ollut ken, sepä jäänyt ei unhoksiin, oli aina täydempi sarkka sen, siks eukkoa kiitettiin. Näin reimana, kunne jos retki toi, hän seurasi ainiaan, ja kun pyssyt paukkui ja luodit soi, ei kaukana Lottakaan.
Niin yksilö kuolee kuin koskessa leikkivä laine, Niin hukkuvi jäljettömiin Kuin ilmalla täyttynyt häilyvä kupla Ja aikojen vierressä joutuvi unhoksiin, Lie kuinka hän mahtava ollut Tai mieroa kerjäten käynyt. Niin, harmaja hauta on kaikkien töittemme loppu, Ja mistä ei ihmisen laps oo konsahan tullut, Sinne, niin sinne on astua kaikkien pakko.
On rinnassain moni käärme Ja sa itse, kultani, oi! Ma vanhaa untani jälleen näin: Ens yö oli toukokuuta, Puun siimeess' istuimme vierekkäin Ja vannoimme uskollisuutta. Me vannottelimme ja vannoimme niin, Me itkimme riemuiten, surren; Ja ettei jäis valat unhoksiin, Mua sormehen näykkäsit purren. Oi, lemmitty kirkassilmäinen, Sua näykkäsuista piikaa!
Ihanteitaan luojasi kai unelmoi juur hetkellä sillä, kun sun hän loi: hän työhönsä itsekin hurmaus niin, että jäi hältä järkesi unhoksiin! KEV
Ihanteitaan luojasi kai unelmoi Juur hetkellä sillä, kun sun hän loi Ja työhönsä itsekin hurmaus' niin, Ett' jäi hältä järkesi unhoksiin! ER
Päivän Sana
Muut Etsivät